GC5N7EW W (Unknown Cache) in Uusimaa, Finland created by Pek47ka

GC5N7EW ▼

A cache by Pek47ka Message this owner

Hidden : 12/13/2015

Difficulty:

Terrain:

Size: Size: micro (micro)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:

Wiimeinen matka

Toivottavasti tämä ei ole viimeinen, mutta ehdottomasti viimeinen pitkä matka

Sanoja viimeiselle matkalle
1. Rakkaudella muistaen
2. Kiitollisuudella muistaen
3. Kaipauksella muistaen ...

"Viimeinen matka" Lyrics
me lähdetään pihatieltä
vielä kerran peiliin katson
takapenkit jääneet on alas
muutettu on jo kamat
nyt viimeistä me viedään
tätä ei voi enää siirtää ...

Kuljetus Tmi Viimeinen Matka
Itäpellontie

"Kiitos M-juna" - näin sujui viimeinen matka
Viimeinen M-juna lähti matkaan Helsingin Rautatieasemalta kohti Vantaankoskea myöhässä, mihin oli täysin selvä syy. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta ihmisiä oli saapunut paikalle massoittain, joten junan lastaaminen otti oman aikansa.

Kuolevan koiran viimeinen matka - katso koskettava video
Eläinlääkärit eivät luvanneet 16-vuotiaalle Poh-koiralle paljoa elinaikaa.
16-vuotias Poh sairastaa syöpää, eivätkä eläinlääkäreiden ennusteet näyttäneet hyvältä. Murehtimisen sijaan koiran omistaja Thomas Rodriguez päätti lähteä rakkaan ystävänsä kanssa viimeiselle matkalle ympäri Amerikkaa.

Viimeinen matka (2010)
Alkuperäinen nimi: Dark Woods
Psykologinen trilleri käynnistyy, kun Susan (Tracy Coogan) ja Henry (Josh Muscarnero) vetäytyvät viettämään viimeisiä yhteisiä hetkiään syrjäiselle mökille. Susanin parantumaton sairaus on edennyt viimeiseen vaiheeseensa. Vetäytyminen saa yllättävän käänteen, kun Henry pelastaa nuoren Alician (Mary Kate Wiles) päällekarkaajan kynsistä.

Dok: Herttuattaren viimeinen matka
Ahvenanmaalainen purjelaiva Herzogin Cecilie ajautui vuonna 1936 karille Englannin kanaalissa. Kapteenin ja hänen vaimonsa häämatka muuttui kolmen kuun pituiseksi taisteluksi aluksen pelastamisesta.

Vrouw Marian viimeinen matka
Vrouw Marian viimeinen matka on Suomen rannikolla vuonna 1771 uponneesta snaupriki Vrouw Mariasta kertova teos. Teoksen ovat kirjoittaneet Juha Flinkman ja Petri Puromies, jotka ovat myös kuvittaneet sen yhdessä Karri Flinkmanin kanssa. Teoksen on julkaissut vuonna 2014 Paasilinna.

Animaatio hetki hetkeltä: Näin eteni Estonian viimeinen matka
Tutkimuskomissio teetti animaation Estonian viimeisistä hetkistä. Citec Information Technologyn turman jälkeen tekemä animaatio perustuu tutkimuskomission loppuraporttiin.
Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut Estonia upposi Itämerellä aamuyöllä 28. syyskuuta vuonna 1994. Keulavisiirin petettyä lautta upposi nopeasti syysmyrskyssä keskellä yötä.

Tuollaisia tuloksia sain, kun etsin aiheesta asiaa netistä.

Sitten naamakirjasta löytyi vielä tämä:

Taksi Juha Haikonen

13. joulukuuta 2014 ·

Joulu

Erään Taksikuskin kirjoitus:

Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. “Pieni hetki”, vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin.
Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen mekko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta.
Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla.
Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja lasitavaraa.
“Voisitko kantaa laukkuni autoon?” hän kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista.
Hän otti kiinni kädestäni ja me kävelimme hitaasti autolle.
Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. “Eipä tässä mitään”, sanoin, “kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan.”
“Oi, olet hieno poika”, hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: “Voisitko ajaa kaupungin kautta?” “Se ei ole lyhin tie”, vastasin nopeasti.
“Ei se mitään”, hän sanoi. “Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin.”
Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. “Minulla ei ole perhettä”, hän jatkoi pehmeällä äänellä. “Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa.” Kurotin mittariin ja suljin sen.
“Mitä tietä haluat mennä?”, kysyin.
Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt.
Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiin menon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisali, jossa hän oli käynyt nuorena.
Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään.
Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: “Olen väsynyt. Mennään.”
Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus.
Kaksi hoitajaa tulivat ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.
Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin.
“Paljonko olen velkaa sinulle?” hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan.
“Et mitään”, sanoin.
“Sinun täytyy myös tienata”, hän vastasi.
“On muitakin asiakkaita”, vastasin.
Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti.
“Annoit vanhalle naiselle ilonhetken”, hän sanoi, “kiitos.”
Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta. En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämäärättömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?
En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä.
Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme – kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.

Jollekin pieni hymy tai että välität voi olla tärkein asia moneen hetkeen , kannattaa miettiä sitä ennen kun aina oksentaa vaan pahan olonsa ja asiansa muiden päälle.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä on matkakertomus matkalta, jota ei ole vielä tehty (8.11.2015), joten sen eteneminen on mysteeri, mutta tietäen ainakin joiden arvaavan asioita, joita en vielä itsekkään tiedä, on tämän homman kunniakkaasti loppuun vieminen luultavasti mahdollista. Tämä voi vaikuttaa vähän synkältä, mutta ilon kautta voittoon. Kun kertaus on opintojen äiti, voi alussa tuntua eteneminen vähän yksitoikkoiselta ja voi hetkittäin tulla tunne, että täällähän minä olen jo käynyt. Missään kohden ei kannata oikaista, vaan täytyy vain mennä kaikkien osoitettujen polkujen kautta. No voihan ne polut olla joskus hiukan peittyneet tai hämärät.

Hyvää matkaa!

ps. ja tehkää tosiaan kaikkien ohjeiden mukaan pilkun tarkasti ja joskus tarkemminkin.

13.12.2015 Tämän mystin julkaisu lykkäytyi erinäisistä syistä aikanaan ja nyt tuo matka on tehty, joten ratkaisun pitäisi ollakkin helppo.

1 2 3 4 5 6 7

21.12.2015 14:50 pois "vain Premium"

10 / 20 min
Checkerin kuumiin pisteisiin osumat eivät vähennä yrityskertojen määrää. Tietysti ohilaukaukset vaikuttavat yrityskertoihin. Eli aina kannattaa olla tarkka katsottu/laskettu piste antaa checkerille.