Hiirihaukka on melkein korpin kokoinen petolintu. Sillä on tylppäkärkiset siivet ja lyhyt pyrstö. Rinta on keskiruskea, kainaloissa vaaleat laikut, muuten lintu on tummanruskea. Suomessa tavataan kahta alalajia. Läntinen buteo on kookkaampi ja tummempi. Itäinen vulpinus on hieman pienempi. Itäisen alalajin hiirihaukoilla on punertavan ruskea pyrstö ja muutoinkin väritys on vaaleamman tai punertavamman sävyinen.
Suomessa hiirihaukka on melko yleinen maan etelä- ja keskiosassa. Pohjoista kohti kanta harvenee. Suomessa pesii 8 000 paria. Nimialalaji buteo talvehtii Länsi-Eurooppassa. Itäinen vulpinus Afrikassa. Keväällä hiirihaukat palaavat maalis-huhtikuussa ja syksyllä lähtevät elo-lokakuussa. Joitakin yksilöitä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin silloin, kun jyrsijöitä on runsaasti.
Hiirihaukan pesä on tyypillisesti isossa puussa pellon tai suon laidassa, keskimäärin 10 metrin korkeudessa. Yleisin puulaji on kuusi, seuraavana mänty.
Hiirihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut jyrsijät, mutta se syö myös muita pieniä eläimiä kuten käärmeitä, lintuja, jäniksenpoikasia ja sammakoita. Sen ruotsalainen nimi onkin ormvråk eli "käärmehaukka".
Itse olen nähnyt kyseisen Hiirihaukan lentelevän harjun hakattujen aukeiden yllä, ja soramonttujen lähettyvillä. Ilmeisesti sieltä löytyy hyvin saalista.