Tämä kätkö on osa vuonna 2015 alkunsa saanutta kansallispukukätkö- ja kulkijasarjaa, jolla juhlistetaan 130 vuotta täyttänyttä suomalaista kansallispukua ja sen historiaa.
Me sarjan aloittajat toivomme mahdollisimman monen kätköilijän innostuvan ideasta ja tekevän omia kansallispukuaiheisia kätköjä ja kulkijoita tähän sarjaan, myös juhlavuoden jälkeen. Sarjaan kuuluvat kätköt löytyvät kirjanmerkkiluettelosta. Oman kätkönsä saa liitettyä kirjanmerkkiluetteloon lähettämällä sen GC-koodi nimimerkille rikorven.
Keuruun naisen kansallispuku
Keuruun kansallispuvun hankkimisesta tehtiin aloite Keuruun Marttojen johtokunnalle elokuussa 1949. Tammikuussa martat päättivät ryhtyä toteuttamaan hanketta. Puvun kokoajaksi saatiin kansallismuseon pukuosaston asiantuntija Tyyni Vahter. Keuruulla aineistoa keräsivät aloitteen tekijä Elli Kalliala sekä maisteri Toini Hirvenlahti. Työpiirrustukset laati Alli Touri. Puvun kokoaminen tuli maksamaan 3000 mk. Avuksi maksamiseen tulivat Keuruun Nuorisoseura ja Maatalousnaisten paikallisosasto. Puvun valmistuksen otti suorittaakseen kansallispukujen erikoisvalmistaja Helmi Vuorelma Lahdesta ja e nsimmäiset kymmenen pukua otettiin käyttöön Keuruun kotiseutujuhlassa 19.8.1952.
Puvun pääväriksi tuli punainen. Pukuun hyväksyttiin kaksi tykkimyssyä, toinen keuruulaisen ja toinen Petäjävedeltä löydetyn mallin mukaan, jälkimmäinen malli on ollut käytössä. Väriltään myssy on punainen. Paidan malli on tyypiltään Länsi-Suomen yleinen malli. Liivin malli saatiin lähiympäristöstä. Liivin punainen väri perustuu muistitietoon. Keuruulla 1840-luvulla vaikuttanut herännäispappi Niklas Durchmann saarnassaan paheksui keuruulaisten naisten runsaasti käyttämää punaista väriä. Hänen mukaansa Keuruun kirkon naisten puoli paistoi kuin helvetin peräseinä. Hameen kankaan malli saatiin Keuruun matkustajakodin hoitajan, neiti Häggmannin tilkkukokoelmasta. Valkoisen raidallisen esiliinan malli löytyi Kansallismuseosta. Vyötasku päätettiin valmistaa hame- ja liivikankaasta. Sukat ovat valkoiset ja kengät mustat, avomalliset, puolikorkein koroin. Sekä rintasolki eli keuruulaisittain riski että liivinsolki muotoiltiin paikallisten mallien mukaan.
Keuruun kansallispuvun tarkisti kotiteollisuusopettaja Leena Sipilä vuonna 1984. Hame, paita ja liivi kansanomaistettiin materiaaliltaan, malliltaan ja valmistustavaltaan. Hameesta tuli pidempi ja runsaampi ja esiliinaksi valittiin silkkiesiliina. Tarkistuksessa tykkimyssyn valmistustapa muuttui ja väriksi palautui alkuperäinen sininen väri.
Lähde: Karhunsoutaja V – Keurusselän Seuran kotiseutujulkaisu 1993
Lisätietoa: http://www.kansallispuvut.fi/puvut/keuruu_np.htm
Keuruun naisen kansallispuvut sekä vanha että tarkistettu löytyvät Keuruun kotiseutumuseolta lasivitriinistä. Kätkö löytyy historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaalta Seiponharjulta, eräänlaisesta ”Keuruun kansallismaisemasta”. Harjulle perustettiin 1919 Lepokoti Seippo, joka myöhemmin muuttui matkustajakodiksi. Suuri rakennus tuhoutui tulipalossa 1970-luvulla. Tämän jälkeen harjulle on suunniteltu monenlaista, mutta lopulta Seiponharju on saanut jäädä kaupunkilaisten puistoalueeksi.