Pukkilankylässä sattui sodan aikana tämmöistä. Vanhassa talossa asui Helmi-niminen nainen ja hän pelkäsi olla siellä. Kerran hän oli katsonut ikkunasta kummallista näkyä: taloa oli kiertänyt hevosia kovaa korskuen. Toisinaan Helmi pyysi erästä tyttöä turvaksensa. Silloin kun tyttö oli siellä, mitään erikoista ei havaittu, mutta kun Helmi jäi yksin, alkoi tapahtua.
Päärakennuksen ullakolla molemmissa päissä oli huoneet. Askeleiden ääniä oli lähtenyt toisesta huoneesta ja hetken kuluttua Helmin makuuhuoneeseen oli kävellyt nainen verinen lakana päällään ja sanonut: ”Multa on viety pää…minä kattelen päätäni.” Sitten se oli nostanut peittoa ja koetellut Helmin jalkoja. Sillä oli ollut kylmät kädet. Haamu oli laskeutunut rappuja alakertaan ja kadonnut komeroon. Se tyttö, joka oli ollut kerran viikonkin yhteen menoon Helmin turvana, kertoi tämän.