Vielä 1940-luvulla, kun autot olivat harvassa, voitiin tehdä pitkiäkin tanssimatkoja polkupyörällä. Minun isänikin oli ystävänsä kanssa kerran tällaisella matkalla. He olivat tulleet Honkajoelta Kauhajoelle tansseihin, mutta paluumatkasta muodostuikin sitten sanalla sanottuna unohtumaton.
Kesäyö oli valoisa ja koska kaveruksia väsytti, päättivät he levähtää erään pikkutien reunamalla suuren, hyvin vanhan koivun luona. Kauempana häämötti asumaton talo. Pojat istahtivat nojaamaan puunrunkoa vasten niitä näitä jutellen. Yllättäen alkoi tuntua voimakasta tärinää ja katsoessaan ylös he näkivät kuinka vahvarunkoinen puu huojui ja sen oksien havina kuului tyynessä yössä.
Täysin käsittämättömän huojunnan lisäksi havaittiin muutakin: hieman ylempänä puunoksassa riippui hirttäytynyt mies. Koko tapahtuma kesti muutamia sekunteja, kuollut mieskin hävisi isän näkökentästä hetkessä. Ruumiin näki vain isä, mutta kaveri kertoi tunteneensa puunrungon äkkinäiset liikkeet.
Sen verran epämiellyttävän olon molemmille kokemus aiheutti, että he nousivat ripeästi pyörilleen ja rupesivat polkemaan kohti kotia. Pojat ottivat jälkeen päin selvää tuon seudun tapahtumista, ja kysely tuottikin tulosta. Muuan mies oli hirttäytynyt samaiseen puuhun noin viisikymmentä vuotta aiemmin.