Kotikyläni lähelle oli jo sata vuotta sitten perustettu raamisaha, josta vietiin hevoskyydillä lankkuja ja parruja Kristiinan satamaan. Äitini oli yksi puutavaran kuljettajista vuosina 1905–1915. Matkoillaan hän söi eväitään ja joskus yöpyikin eräässä sataman vaiheilla sijainneessa talossa. Se ei ollut niitä kaikkein rauhallisimpia paikkoja, koska siellä kävi monenlaista kulkijaa maalta ja mereltä. Iltaisin siellä juopoteltiin ja tapeltiin sekä kerrottiin juttuja niin haamuista kuin murhistakin.
Äiti näki eräänä yönä sellaisen näyn, että uni karisi silmistä eikä nukkumisesta tullut enää mitään. Hämärässä alkoi liikkua edestakaisin pieniä, pitkäpartaisia ukkoja selässään vertatihkuvia, täyden näköisiä säkkejä, joista pilkisti pitkiä hiuksia.
ÄLÄ VEDÄ PUSSIN SUUTA SUPPUUN, PUSSIN SUUAUKON RAUTALANGAN ON TARKOITUS OLLA PYÖREÄ JA AUKI!!!!