Ennen sotia Pukkilankylässä kahdelle miehelle sattui tämmöistä. Miehet olivat tulleet yöjunalla pohjoisesta töistä ja kävelleet kotia päin. Oli talvi ja 25 asteen pakkanen. Pukkilan talon lähistöllä oli hiekkakasa, ja koska he olivat uupuneita monen valvotun yön jälkeen rupesivat huilaamaan siinä jäisellä hiekalla.
Kohta miesten nukahdettua Pukkilan kummitushevoset olivat tulleet kiertämään hiekkakasaa ja miehet olivat heränneet kovaan hirnumiseen. Koska väsymys oli ollut ankara, he olivat päättäneet jäädä vielä levähtämään, kun oli niin pehmonen peti ja lämmintä.
Taas miesten nukahdettua hevoset olivat ravanneet heidän ympärillään entistä kiivaammin tömistäen kavioitaan ja korskuen. Kummitushevoset olivat tulleet koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi. Viimein miehet olivat tajunneet, että jos eivät heti nouse, he eivät enää koskaan herää.