Hyvät ystävät,
emäntäni kätköilyä läheltä seuranneena voin todeta, ettei se aina näytä olevan helppoa. Mystit aiheuttavat usein turhautumista ja kätköjen etsiminenkin on joskus vaikeaa, huono on vainu sillä. Hommaisi vaan kunnon vehkeet käyttöönsä, kyllä ne ajan kanssa hintansa haukkuvat. Pahalla hetkellä minä vähän kuonolla tökkään ja sanon, että häntä pystyyn vaan, kyllä se siitä, ja jo kohta se viekin minut lenkille - päätään tuulettaa.
Ihan oma lukunsa on, kun se yrittää tehdä kätköä ja vääntää kätkökuvausta kasaan. Ei taida vanha koira enää oppia uusia temppuja. Tällä kertaa hän pääsee kuitenkin kuin koira veräjästä, kun minä tässä vähän jeesaan, koiranvirkaa hoitelen. Toivottavasti tarkastajatkin kätköilyn ylimpinä vahtikoirina hyväksyvät enemmälti haukkumatta tämän virityksen. Saattaahan ne jotkut koiranleuat räksyttää, että tämmöisenkö teit, mutta eipä haukku haavaa tee ja karavaani kulkee - vai miten sitä sanotaan?
Kyllä koira kumminkin koiran tuntee! Huntterit nukkuvat koiranunta ja lähtevät liikkeelle hälyn tullen vaikka yön selkään kuin parhaat vainukoirat ydinluun perään.
Lähde nyt reippailemaan, olipa minkälainen koiranilma tahansa. Ylös, ulos ja lenkille! Tassuttele kätkölle ja käpälöi purkista loki esiin. Mitään koiruuksia kätköön ei liity, eikä tätä tarvitse kissojen ja koirien kanssa etsiä. Varsinkaan tähän ei ole koiraa haudattuna. Vaikka voihan siinä käydä niinkin, että häntä koipien välissä tulet purkilta kotiin. Silloin ei auta muu kuin nuolla haavat ja todeta, että kätköily voi välillä olla aikamoista koiranelämää.
Parhain terveisin,
ihmisen paras ystävä, geokoira Moto
