Hautamäen muori, 1915 (kuva Samuli Paulaharju)
Murtomäessä asui aikoinaan ”tanakka ja terhakka” muori, ”piippusuinen akka”, jonka säesti karkeaa puhettaan sellaisilla sanoilla, että ”melkein tulikiveltä kärähtelee”. Tämä pahasuinen akka tunnettiin Hautamäen muorin nimellä. Virallisesti hänen nimensä oli Kaisa Reeta Tormulainen (s. 22.9.1842, k. 5.12.1920).
Muori ja hänen miehensä Aaron Kaipainen olivat torppareita. Torpan tarkka paikka ei ole enää varmassa tiedossa. Kaukana korvessa se on kuitenkin ollut, sillä muori miehensä ja seitsemän lapsensa kanssa on halunnut kauas tupaan tungeksivista ihmisistä. Muori oli nimittäin parantajantaidoistaan tunnettu, ”oikein päätietäjä”. Kerrotaan, että avunhakijoita olisi tullut Viipurista ja Helsingistä saakka.
Apua hakeville Hautamäen muori saattoi ensin ärjyä ja kirota. Käytöksellään hän karkotti ne, jotka eivät todella avuntarpeessa olleetkaan. Oikeasti apua tarvitsevia hän auttoi ja ruokki vieraanvaraisesti. Muori oli pääasiassa voiteilla parantaja, ”voijekokelas”. Erään kertojan mukaan muorin voiteet olivatkin sellaiset, että savu vain nousi sairaan ihosta, kun voidetta levitettiin.
Tarinoiden mukaan muorin ei aina tarvinnut edes nähdä sairasta, sillä hän oli kaukoparantaja. Riitti, että hän sai tiedon sairaasta. Unennäkijäkin hän oli ja osasi loitsuja, joita on tallennettu esimerkiksi Suomen kansan vanhat runot -teossarjaan.
Parannuskonsteissaan muori käytti myös käärmeitä. Tarinoiden mukaan muori saattoi kylvettää avunpyytäjiä käärmeellä tai mätkiä heitä käärmeellä selkään. Hänellä on saattanut jopa olla elättikäärme.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kätkö on yksityismaalla ja sille on lupa.
Huomaathan, että Murtomäentiellä ja Tikkaharjuntiellä liikkuu lapsia ja hevosia. Kaahailuun ei siis ole tarvetta.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lainausmerkeissä olevat ilmaisut ovat Samuli Paulaharjun teoksesta Kainuun mailta. Lisäksi lähteenä on käytetty Lea Holman artikkelia Tietäjien sukua (Oulun sukututkija 1997:1) sekä Heino Väisäsen ja Reijo Heikkisen kokoelmia kainuulaisten kansantarinoista.