Vuoden 1918 tielain nojalla Suomen tieverkko siirtyi Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen (TVH) ylläpidettäväksi valtion kustannuksella. TVH mittasi Suomen tiet viidennen kerran 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. Tällöin käyttöön tuli kolmenlaiset kilometripylväät. Pääteiden varsille asetettiin kiviset, litteät ja ylöspäin kapenevat pylväät, joissa oli allekkain lukemat kummassakin suunnassa olevaan kaupunkiin tai muuhun kohteeseen. Muille vilkkaille teille pylväät asetettiin tiehen nähden noin 45 asteen kulmaan, jolloin kummallekin puolelle merkittiin etäisyys sillä puolella olevalle paikkakunnalle. Täten edessä seuraavaan kohteeseen saattoi lukea vain vilkaisemalla taakseen. Sivuteille pystytettiin puiset tolpat, joihin kilometrimäärät merkittiin laatoilla. Vuonna 1938 määrättiin valta- ja kantateiden varsilla oleviin kilometripylväisiin merkittäviksi myös teiden numerot.
1980-luvun alussa kilometripylväät päätettiin poistaa teiden varsilta, koska niiden katsottiin käyneen matkan mittaamisen kannalta tarpeettomiksi ja onnettomuustilanteissa vaarallisiksikin. Osa niistä myytiin, jolloin ne on esimerkiksi saatettu pystyttää pientalon pihan portinpylvääksi ja aikaisemman kilometriluvun paikalle niihin on usein maalattu osoitenumero. Joidenkin vanhojen teiden varsilla kilometripylväät tai osa niistä on kuitenkin edelleen pystyssä. Museovirasto on myöhemmin julistanut vielä jäljellä olevat kiviset kilometripylväät historiallisen ajan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi.
Nykyisin pääteiden varsilla etäisyydet kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin ilmoitetaan etäisyystauluilla (liikennemerkillä 661). Sellaisia ei kuitenkaan ole joka kilometrillä vaan yleensä ainoastaan suurimpien liittymien jälkeen.(wikipedia)
TÄRKEÄÄ: Suljethan purkin oikein, että sisältö pysyy kuivana!