Lapissa kaikki kukkii nopeasti: Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin
Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla Ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
Ja minä itse, miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen?
On vastaus vain yksi; Lapin suvi
Sit' aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu
Mut pitkä vain on talven valta.
Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän
Te suuret aatteet, teitä tervehdän
Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän
Jos muutattekin maihin etelän.
Oi oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin
Havisten halki ilman lentäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut talven poistuneen kun täältä näätte Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa.