Riippusiltaa pitkin voi ylittää Karvianjoen kävellen. Äitini syntymäkoti, vanha Velhonoja, on sillalle vievän polun alkupäässä Koukunkylän puolella. Aikoinaan silta rakennettiin siksi, että navetasta täytyi viedä maitotonkat ”ison” tien varrelle, ja sieltä meijeriauto kuljetti ne edelleen Kankaanpään Osuusmeijeriin. Lähimmät joen ylityspaikat olivat Laurin silta Lempussa ja Vatajankosken patosilta Honkajoen suunnalla, joten riippusilta oli tarpeellinen ja kovassa käytössä.
Aikoinaan sillalla oli vakavasti otetta varoitus, joissa kehotettiin ylittämään silta yksi kävelijä kerrallaan. Rakennelma vinkui, heilui ja puukannessa oli isoja rakoja, koska osa siltalankuista oli lahonnut ja tipahtanut alla virtaavaan jokeen. Muistan epäluuloisena katselleeni sillankaiteen köysivirityksiä ja olin varma, että en hengissä selviä vaarallisesta ylityksestä.
Nyt ovat vain muistot jäljellä huterasta sillasta. Yllätyin, sillä puusilta on vankka ja tukevaa, vaikka mopolla hurauttaa. Rauhallisesti patikoiva saa myös nauttia kauniista jokimaisemasta. Tosin sillalle tulevalla polulla varoitetaan vaarallisesta laskusta ja tämä kannattaa huomioida ainakin liukkaan kelin aikana. Joskus lähestymisen voi kokea haasteelliseksi. Autolla pääsee siltapolun alkupäihin joen töyräille, siitä sitten joutuu taapertamaan sillalle.
Koukunkylän puolella tie on kapea, mutta auto mahtuu aivan tien reunaan. Pohjanmaantietä tulevilla on siltapolun päässä hyvin pysäköintitilaa. Terrain on kesä- ja talvilähestymisen keskiarvo. Kätkön etsijän ei tarvitse tehdä uhkarohkeita kurotuksia tai muita vaarallisia temppuja.
Kätkössä ei ole kynää.