Sirnihtä on ollut alunperin saari, ennen Höytiäisen laskua vuonna 1859.
Vanhan kansantarun mukaan saarella on elänyt kauan sitten karjalainen pyhä mies Sirnihtä. Myrsky oli heittänyt hänen veneensä jylhän kalliosaaren rantaan. Hän jäi elämään saarelle. Hän oli elänyt kalastamalla ja rakentanut asuntonsa saaren korkeimman kallion alle kuusimetsänotkelmaan. Kallion päälle hän oli pystyttänyt suuren puisen ristin, jota hän palvoi kolme kertaa päivässä.
Mies ponnisteli jyrkkää rinnettä monta kertaa päivässä. Kerran hän oli sairaudesta niin uupunut, ettei päässyt ylös, vaan vieri toistamiseen alas. Luullen viimeisen hetkensä tulleen hän rukoili jumalalta ja pyhältä Iljalta voimia, jotta pääsisi vielä viimeisen kerran kallion laelle. Ihme tapahtui: Rukoiltuaan hän lähti kapuamaan kallion rinnettä ja hänen jalkasyrjänsä upposivat kovaan kallioon, kuin se olisi ollut pehmeätä vahaa. Jalkasyrjien jättämät jäljet jäivät kalliion sopiviksi astumiksi, joita myöten kulkea ylös ja alas.
Simo Eronen toteaa lähteenä käyttämäni kirjoituksensa loppupuolella, että tuollaiset kallioissa tavattavat oudonmuotoiset kovertumat olisivat viisaiden ja oppineiden mukaan jäiden ja hiekan sorvaamia syvennyksiä. Jokainen uskoo, kumpaan tahtoo.
Kätkijöiden seurassa ollut paikallishistorioitsija kertoi parhaiden jälkien jääneen jo sammalen alle. Osa jäljistä on kuitenkin vielä näkyvissä, kuten kuvasta näkyy.
Näiden "jumalten jalanjälkien" läheisyydessä oleva talo on Simo Erosen romaanin "Rikas mies" yksi tapahtumapaikoista, rikkaan miehen talo. Mutta se onkin jo toinen tarina. Lue toki kirja, jos sen vielä jostain löydät!
Älä aja talon pihaan, vaan jätä auto parkkipaikaksi merkittyyn pisteeseen Martonvaaran tien varteen.
Lähde: Toukomies-lehti, numerot 1-2, 1927, sivut 11-12. Tekstin on kirjoittanut kirjailija Simo Eronen.
Kuvassa näkyvät jalanjäljet löytyvät koordinaateista: 63.065724, 29.48436 / N 63 ° 03.943, E 029 ° 29.062
Rikas mies -kirjan yksi tapahtumapaikoista.
19.9.15 Terrainarvoa alennettu ihan syystä :)