Hietanen ihmettelee, miksi Jumala on luonut tähdet. Lahtinen ei malta olla siihen kommentoimatta:
- He-hei, niitä Jumala tehny ole. Se on semmosta puhetta vaan. Kouluissa opetetaan vaikka hyvin tiedetään että se on valetta. Ei ihmistäkän luotu ole. Meressä se on syntynyt. Hiiltä ihmisessä on ja muita aineita.
[...]
Hietasta nauratti:
-Kyl mää seeverra sentä ymmärrä ete mää tommotti usko. Hiiltä! Sää puhu ihan pehmossi.Mää ihmettele tätä kauhiast. Kui helvetin taval ihminen on voinu syntty meres? Jos puol minutti on upoksis nii henk loppu. Ja mun kropastan et löyr yht hiile murena. Liha ja luut ihminen on.
[...]
- Kyllä sitä upoksissa voi olla, jos on kidukset. Ihminen oli alkuansa kala. Kyllä sen on tunnustanut kapitalistinenkin tiedemies. Nyt ei Hietanen enää nauranut. Hän nousi istuvilleen ja katseli Lahtista silmät tapillaan, hämmästyneen uhon vallassa:
- Kuulkka poja! Kuulkka mitä meijä Yrjö poika puhu! Nys sää vast oikke äläkän päästi. Nyt mää ole hämmästyny. Kuulkka, poja. Mää ole vissi ahvena ku mul on köyry hartia. Tulkka onkel poja... Et kirukse... Mää en ol mittä muut lukenu ku joskus Turu Sanomi seejälkken ku mää vaivasest kansakoulust pääsi, mut seeverra mää ain tierä ette mää tommotti usko. Mää ole ahvena! Mää ole hiilest tehty ahvena... Mää ihmettele kauhiast.</>