Punahilkka-sarja soveltuu aivan erityisesti lasten kanssa etsittäväksi, mutta ehkäpä aikuiset nauttivat siitä yhtälailla. Kaikki sarjan kätköt ovat helposti löydettäviä, myös talvella, eivätkä oikein kaukana tiestä. Tien päästä löydät kodan, jossa voi viettää eväshetken kätköretken päätteeksi.
Sen pituinen se
Punahilkka kattoi pöydän tuomisistaan ja he söivät, joivat ja riemuitsivat sitä, että kaikki oli mennyt parhain päin. Metsästäjä nylki suden nahan ja vei sen kotiinsa ja siitä aiottiin tehdä lämmin turkki hänen vaimolleen. Punahilkka ja isoäiti saivat vielä monia yhteisiä, ihania vuosia.
Ja mikä olikaan sadun opetus..
-pienten tyttöjen pitää totella äitiä etteivät joudu suden suuhun tai ainakin käyttää gepsiä, etteivät eksy metsään
-isoäitien on terveellistä joutua silloin tällöin suden nielaisemiksi, se näyttää aiheuttavan ihmeparantumista
-susien on viisainta varoa visusti puunhakkajia, joiden vaimot ovat ihastuneita turkiksiin...
Sen pituinen se.... Niin ja eihän siitä turkkia tullut, pienestä sudesta. Tulipahan vain...