Olipa kerran onnellinen perhe, joka asui pienessä sievässä talossaan suuren metsän laidalla. Perheeseen kuului pieni, reipas poika, Hannu ja hänen suloinen pikkusisarensa, Kerttu, sekä äiti ja isä, jotka rakastivat lapsiaan suuresti. Hannu ja Kerttu leikkivät usein kotinsa takana olevalla niityllä. Sattuipa kerran, että suuren metsän reunaan ilmestyi kauris ihmettelemään lasten iloista naurua ja ilonpitoa. Ihastuksissaan Hannu ja Kerttu lähtivät tavoittamaan kaurista, mutta arka eläin säikähti ja juoksi takaisin metsään. Lapset kirmasivat kauriin perään, mutta eiväthän he sitä pienillä jaloillaan tavoittaneet. Aikansa metsässä juostuaan he huomasivat, etteivät tienneet enää ollenkaan, missä päin koti oli. Säikähtyneinä lapset kääntyivät ja yrittivät palata takaisin, mutta suunnista eksyneinä he samosivat yhä syvemmälle metsään. Koko päivän lapset harhailivat ympäriinsä, kunnes illansuussa he huomasivat puiden välissä ihmeellisen pikku talon. Talo oli tehty kokonaan piparkakusta, nurkkasalvosten tukena oli polka-tangot, kattoa ja seiniä koristivat karamellit. Väsyneinä ja nälkäisinä lapset ryntäsivät talon luo ja alkoivat irrottaa karamellejä seinistä hirmuiseen nälkäänsä. Silloin mökistä astui ulos vanha muori, joka pyysi lapset tupaansa tarjoten kunnon ruokaa ja yösijaa eksyneille lapsiparoille. Pahaa avistamatta lapset astuivat tupaan, mutta silloin muori, joka olikin noita-akka, näytti oikean muotonsa. Hän pakotti Hannun pikkurengikseen ja Kertun pikkupiiakseen palvelemaan itseään ja raatamaan puolestaan. Monta pelokasta päivää lapset pakotettiin syömään herkkuja herkkujen perään noidan ilkeillessä ja komennellessa vieressä. Monta kertaa lapset aikoivat paeta, mutta noita vartioi heitä kaiket päivät ja yöllä he eivät uskaltaneet synkkään metsään karata, vaikka tiesivät noidan sikeäuniseksi. Eräänä iltana he kuitenkin huomasivat jotain ihmeellistä ja noidan nukahdettua he ottivat lyhdyn ja taikakaramellejä mukaansa ja hiipivät hiljaa ulos. Kipin kapin he juoksivat suorinta tietä kotiin ikävöivien vanhempiensa riemuksi....
Miten he osasivat, ihmettelet nyt, mutta vastaus löytyy noidan piparkakkumökin luota