Nimi Annankivi viittaa todennäköisesti kristinuskoon, koska Pyhää Annaa pidettiin keskiajalla kirkkojen suojelupyhymyksenä ja erityisesti naisten ja synnyttäjien suojelijana.
Annankivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi ympäristölautakunnan päätöksellä. (Seutulehti UutisOiva 27.4.2016)
Lapsenmurhasta kuolemaan tuomitun Caisa Johanintyttären tarina on kertomisen arvoinen. Hän oli epäilemättä syyllinen tekoon, mutta hänet voi nähda myös uhrina. Tapahtumien juuret ulottuvat jo Caisan syntyaikoihin 1700-luvun loppuun. Tuolloin eri puolella Suomea syntyi uskonnollisia herätysliikkeitä, jotka halusivat opastaa ihmisiä syvempään kristillisyyteen.
Yhtä tällaista liikettä johti 1810-luvun alussa Heikki Heikinpoika Ruoveden Pohjankylästä. Vanhan Pirkkalan historia kertoo, että suosiota saanut saarnaaja oli aluksi vilpittömästi lähimmäisten käännyttämisen asialla, mutta vieraantui vähitellen kirkon opista. Teiskon kappalainen Henrik Hellen kertoi, että Heikki Heikinpojan tilaisuuksissa harjoitettiin haureutta. Heikinpoika puolestaan koki olevansa profeetta ja kannattajat kutsuivat itseään viimeisten aikojen valituiksi. Liikkeen opetus perustui lähellä olevan maailmanlopun odotukseen.
Heikinpoika kannattajineen liikkui kylästä toiseen vaatien itselleen kestitystä viimeisellä tuomiolla uhaten. Heikinpoika piti hartaustilaisuuksiaan muun muassa Lavajärvellä Hanhijärven torpassa.
Torpassa asui vuonna 1787 syntynyt Caisa Johanintytar yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Äitinsä kuoleman aikoihin vuonna 1814 naimaton Johanintytär alkoi odottaa lasta. 27-vuotias Johanintytär salasi raskautensa ja synnytti lokakuussa 1814 salassa tyttölapsen, jonka hän hetimiten surmasi. Rikos tuli ilmi ja alkoi kolme vuotta kestänyt oikeudenkäynti. Tiedot oikeudenkäynnistä perustuvat keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle lähetettyihin asiakirjoihin.
Kihlakunnan oikeudessa Johanintytar tunnusti tulleensa raskaaksi luvattomasta suhteesta, vetäytyneensä yksinäisyyteen ja surmanneen veitsellä synnyttämänsä lapsen. Hän myönsi suunnitelleensa teon etukäteen.
Tunnustuksen ja todistajalausuntojen nojalla Turun hovioikeus langetti 13. helmikuuta 1815 kuolemanrangaistuksen lapsensurmasta.
Tuomio sisälsi rangaistuksen salavuoteudesta. Tuomio tuli laittaa täytäntöön paikkakunnan tavallisella oikeuspaikalla mestaten ja ruumis roviolla polttaen.
Syytteessä oli myös Johanintyttären isä Johan Jöraninpoika. Häntä syytettiin siitä, ettei ollut huolehtinut tyttärestään raskauden aikana. Hänet vapautettiin syytteistä.
Hovioikeus totesi Johanintyttären makaajaksi Heikki Heikinpojan, jolta tuli saada asiassa lausunto. Hänen olinpaikkansa oli kuitenkin tuntematon. Johanintytär anoi armoa hallituskonsiljilta, joka sittemmin opittiin tuntemaan Suomen Senaattina. Konsilji asettui hovioikeuden kannalle ja totesi, että viimeinen päätäntävalta asiassa kuuluu Keisarillisen Majesteetin omaan korkeaan harkintaan. Kirje keisarille lähti 22. elokuuta 1815. Olankohautuksella Pietarissakaan ei asiaan suhtauduttu. 6. helmikuuta 1816 tuli armollinen määräys, jonka mukaan hovioikeuden oli vielä kuultava Johanintytartä. Haluttiin kuulla, vaatiiko hän näytettäväksi toteen ilmiannon, jonka mukaan Heikki Heikinpoika olisi taivuttanut hänet tekemään rikoksensa. Vastauskirjeessä oli kuitenkin lausunto, jonka mukaan Johanintytar ei tahdo eikä voi hankkia mitään todisteita Heikinpoikaa vastaan. Keisari piti hovioikeuden tuomion voimassa.
Johanintytär anoi armoa vielä kerran keisarilta ja suuriruhtinaalta. Hän oli saanut puolelleen Turun maaherraksi juuri nimitetyn Kaarle Eerik Mannerheimin, joka kirjoitti armoanomuksen. Mannerheim oli itse tuomittu mestattavaksi vuonna 1790 osallisuudesta Ruotsin kuningasta vastaan kapinoineesta Anjalan Liitosta. Hänet kuitenkin armahdettiin, kun hän oli esittänyt anteeksipyynnön. Hän oli luopunut sotilasurastaan ja siirtynyt kartanonherraksi, mutta vallanvaihto avasi uran hallinnossa. Hän ei onnistunut saamaan armahdusta, vaan joutui itse ilmoittamaan, että Johanintytär on mestattu ja ruumis roviolla poltettu pitäjän tavallisella oikeuspaikalla. Kerrotaan, että rovion savu näkyi Röyhiöön ja Luhalahteen asti.
Heikki Heikinpojalta ei koskaan saatu lausuntoa. Vanhan Pirkkalan historia kertoo hänen oleskelleen Kurun Rihtaniemessä, sitten Parkanossa ja kadonneen oikeudenkäynnin aikana.
Vuonna 1826 Suomen kuolemantuomiot muunnettiin karkotuksiksi Siperiaan. Caisa Johanintytär oli mahdollisesti viimeinen Suomessa mestattu nainen.
Kätköpaikan historia perustuu Helena Laurinsalon kirjoitukseen. ja Tuukka Ollin artikkeliin Hämeenkyrön Sanomissa 14.7.2015
Kätkössä on bonus-koordinaatteja kivisarjan bonus-kätköön. Muista ottaa ne talteen! Aluksi naatit on ihan muovipussissa, myöhemmin yritämme laminoida kätköön bonus-kortin.
Kätkö kuuluu sarjaan Hämeenkyrön kivet, joka koostuu seuraavista kätköistä:
Annankivi: GC67DRC
Tanssikallion hiidenkivi: GC8JM71
Romekivi: GC8JMAG
Pakokivi: GC8JM9W
Bonuskätkö: Ketunkivi GC8JMBZ