Tämä Kotkan kansallisessa kaupunkipuistossa sijaitseva kätkö esittelee historiallisen Kyminlinnan kupeessa olevaa kiintoisaa aluetta, jolla voi syksyisin bongata useita eri lepakkolajeja. Noin 30-40 metriä pohjoiseen kätköltä on joen rannassa erinomainen paikka tehdä lepakkohavaintoja, samoin kuin koko polun mitalta koirakoulutuskentälle ja pohjoisempana olevalle sillalle asti.
Lepakoita näkee parhaiten syksyllä iltahämärissä noin tunti auringonlaskun jälkeen, jolloin ne lähtevät saalistamaan. Joen pintaa viistämässä voi havaita siippalepakoita, kuten viiksisiippoja (Myotis mystacinus) ja vesisiippoja (Myotis daubentonii). Muita alueella saalistavia lepakoita ovat pohjanlepakot (Eptesicus nilssonii), jotka ovat Suomen yleisin lepakkolaji ja havaittavissa usein lentämässä melko korkealla aukeilla paikoilla ja polun yllä.
Lepakoita näkee paljaalla silmälläkin, varsinkin jos hämäränäkö on parikymppisen tasoa, mutta siltikin usein vain äkkivilaukselta, niin nopeita epeleitä ne ovat. Kätevä tapa tehdä lepakkohavaintoja onkin lepakkodetektorin käyttäminen. Lepakkodetektori on laite, joka muuntaa lepakoiden saalistaessaan käyttämät ultraäänisignaalit ihmiskorvin kuultavaan muotoon. Yleensä nämä signaalit kuulostavat rätiseviltä, visertäviltä tai naputtavilta. Detektoreita on monenlaisia, toiset edullisia ja toiset kalliitakin. Detektorilla kuulee hyvin ainakin siippojen ja pohjanlepakoiden saalistusäänten erot, ja äänen tulosuuntaakin saattaa kyetä haarukoimaan. Lepakot horrostavat talvisin, joten tätäkään kätköä ei ole merkitty talvilöydettäväksi. Syy siihen on, että joen törmä saattaa talvisin olla vaarallisen liukas, eritoten jos lumi pakkautuu tiiviiksi kätköilijöiden jalkojen alla. Erityistä varovaisuutta siis tarvitaan, jos talviaikaan tänne lähtee.
Pimeässä ei tätä kätköä ehkä kannata lähteä etsimään, kätkön tarkoituksena onkin vain esitellä paikka vaikkapa sitten mahdollisia lepakkoretkiä varten.
Kätköllä kannattaa liikkua varovasti, jotta ei putoa joen törmältä alas. Kätköpurkki koostuu kahdesta osasta, ja osien välillä on silikoninen tiivisterengas. Purkkia suljettaessa kannattaa varoa, ettei tiivisterengas luiskahda irti. Helpointa onkin laittaa loki ja kynä ensin purkin vaaleaan osaan ja kiertää purkki sitten kiinni.