Ljud högt, o dyra ord! Traditional Geocache

Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand,
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand,
Mer älskad än vår bygd i nord,
Än våra fäders jord.

[sv] 1848, samma år som Karl Marx utgav sitt Kommunistiska manifest och den franska monarkin omstörtades genom februarirevolutionen, fick studenterna vid Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland (numera Helsingfors universitet) lov att hålla sin traditionella vårfest på Floradagen den 13 maj på Gumtäkts äng, efter denna hade varit förbjuden för tolv år. Tanken var att festen skulle vara nationalistisk men kontrarevolutionär, och på det viset demonstrera Storfurstendömet Finlands lojalitet mot tsaren.

Docenten Fredrik Cygnaeus, som ordnade festen, bad musiklektoren Fredrik Pacius att tonsätta för festen Johan Ludvig Runebergs dikt Vårt land, som hade utgivits i Borgåbladet sista år och som innebar ett liknande motrevolutionärt tema. Pacius hade bara några dagar att tonsätta dikten och lära den till kören och blåsorkestern innan festen.

På Floradagen marscherade festparaden från universitetet till Gumtäkts äng, som vid den tiden var ett öppet fält vid Tavastvägen nära Gammelstadsfjärdens strand i Helsinge kommun (numera Vanda stad) utanför Helsingfors stadsgränsen. Paraden stannade vid Långa bron, där orkestern (Gardets Musikkår) redan väntade, och där sången Vårt land i själva verket uppfördes första gång. Pacius låt orkestern spela sången hela vägen till Gumtäkts äng, för att alla skulle lära den, och för att undvika spontana revolutionära låter. På ängen höll Cygnaeus sitt berömda tal "Finlands namn", som Zacharias Topelius förevigat i sin dikt av samma titel, och kören Akademiska Sångföreningen, som Pacius själv grundat, framförde Vårt land till ackompanjemang av orkestern.

I december 1848 publicerade Runeberg den första samlingen av sitt stora diktepos Fänrik Ståls sägner, som inleds med dikten Vårt land, med Pacius tonsättning som bilaga. Till finska översattes Vårt land flera gånger, men den numera mest kända version är baserad på Julius Krohns översättning från 1867, reviderades av Paavo Cajander i sin utgåva av Fänrik Ståls sägner 1889. Inom slutet av 1800-talet blev Vårt land en symbol av finskt nationalitet, och den ofta sjöngs tillsammans med Tsarhymnen vid officiella evenemang. Efter Finlands självständighet 1917 och inbördeskriget 1918 användes Vårt land ofta som finsk nationalsång, i synnerhet hos de vita, men fullständigt etablerat blev den dock bara efter vinterkriget.

Sången Vårt land blev också en populär nationalistisk symbol i andra nordiska länder. I Sverige sjöngs den på 1890-talet i en tonsättning av J.A. Josephson, och denna var även nära att bli svensk nationalsång. Pacius melodi, med estniska text skriven av Johann Voldemar Jannsen för den estniska sångfesten i Tartu 1869, blev Estlands nationalsång Mu isamaa, mu õnn ja rõõm.

Etthundra år efter det första uppförandet av Vårt land på Gumtäkts äng, 1948, restes ett minnesmärke skapat av arkitekten Erik Bryggman, och bekostad av Pro Helsingfors -stiftelsen och Studentkåren vid Helsingfors universitet, i parken mellan Tavastvägen och Gustav Vasas väg som numera kallas Gumtäkts äng eller Majängen. Den precisa platsen där sången uruppfördes känns dock inte, men troligen fanns det någonstans i närheten. Minnesmedaljongerna på monumentet, som skapats av skulptören Viktor Jansson, visar Runeberg, Pacius, Cygnaeus och Topelius. Cachen ligger nära monumentet.

[fi] Vuonna 1848, samana keväänä jolloin Karl Marx julkaisi Kommunistisen manifestinsa ja Ranskan kuningas syöstiin vallasta helmikuun vallankumouksessa, saivat Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston (nykyään Helsingin yliopisto) opiskelijat kahdentoista vuoden kiellon jälkeen luvan järjestää perinteisen kevätjuhlansa Floran päivänä eli kukanpäivänä 13. toukokuuta Kumtähden kentällä. Juhlan oli tarkoitus olla luonteeltaan kansallismielinen mutta samalla vastavallankumouksellinen, ja näin osoittaa Suomen suuriruhtinaskunnan uskollisuutta tsaarille.

Dosentti Fredrik Cygnaeus, joka oli vastuussa juhlan järjestämisestä, pyysi musiikinlehtori Fredrik Paciusta säveltämään juhlaan laulun Johan Ludvig Runebergin runotekstiin Vårt land (suom. Maamme), joka oli julkaistu Borgåbladet-lehdessä edellisenä vuonna, ja jossa ilmeni sama vastavallankumouksellinen henki. Paciukselle jäi vain muutama päivä aikaa sävellystyöhön ja kappaleen opettamiseen kuorolle ja puhallinorkesterille ennen juhlaa.

Floran päivänä juhlakulkue marssi yliopistolta Kumtähden kentälle, joka tuolloin oli aukio Hämeentien varressa Vanhankaupunginlahden rannalla Helsingin maalaiskunnassa (nykyään Vantaan kaupunki), Helsingin kaupungin rajan ulkopuolella. Kulkue pysähtyi Pitkänsillan luona, missä orkesteri (Kaartin soittokunta) odotti valmiina, ja missä Maamme-laulu oikeastaan soitettiin ensimmäisen kerran. Pacius antoi orkesterin soittaa laulua koko matkan Kumtähden kentälle varmistaakseen kaikkien oppivan sen ja välttääkseen spontaanit vallankumoukselliset laulut. Kentällä Cygnaeus piti kuuluisan puheensa "Suomen nimi", jonka Zacharias Topelius ikuisti samannimisessä runossaan, ja Paciuksen itsensä perustama Akademiska Sångföreningen -kuoro esitti Maamme-laulun orkesterin säestyksellä.

Joulukuussa 1848 Runeberg julkaisi ensimmäisen osan suuresta runoeepoksestaan Fänrik Ståls sägner (suom. Vänrikki Stoolin tarinat), joka alkoi Vårt land -runolla ja sisälsi Paciuksen sävellyksen liitteenä. Runosta ilmestyi useita suomenkielisiä käännöksiä, mutta nykyään tunnetuin niistä perustuu Julius Krohnin käännökseen vuodelta 1867, jonka Paavo Cajander julkaisi pienin muokkauksin Vänrikki Stoolin tarinoiden käännöksessään vuonna 1889.

1800-luvun loppupuolella Paciuksen sävellyksestä muodostui yksi Suomen kansallisista symboleista, ja sitä mm. esitettiin usein Keisarihymnin rinnalla virallisissa tilaisuuksissa. Suomen itsenäistymisen 1917 ja vuoden 1918 sisällissodan jälkeen laulua käytettiin usein Suomen kansallislauluna etenkin valkoisten keskuudessa, mutta lopullisen asemansa se vakiinnutti vasta talvisodan aikana.

Maamme-laulu toimi 1800-luvun lopulla kansallisaatteen symbolina myös muissa pohjoismaissa. Ruotsissa sitä laulettiin 1890-luvulla J.A. Josephsonin sävellyksenä, josta oli vähällä tulla myös Ruotsin kansallislaulu. Johann Voldemar Jannsenin Paciuksen säveleen vuonna 1869 laatima uudelleensanoitus Mu isamaa, mu õnn ja rõõm taas päätyi Viron kansallislauluksi.

Vuonna 1948, sata vuotta Maamme-laulun ensiesityksen jälkeen, pystyttivät Pro Helsingfors -säätiö ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta sen muistoksi arkkitehti Erik Bryggmanin laatiman muistomerkin Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien väliseen puistoon, jota nykyään kutsutaan Kumtähden kentäksi tai Toukoniityksi. Varsinaisen ensiesityksen tarkka paikka ei ole tiedossa, mutta se lienee ollut jossain nykyisen puiston lähiseudulla. Muistomerkkiin kiinnitetyt kuvanveistäjä Viktor Janssonin laatimat medaljongit esittävät Runebergiä, Paciusta, Cygnaeusta ja Topeliusta. Kätkö sijaitsee muistomerkin lähellä.