Ohjeet kätkölle:
Ensiksi soitetaan jollekin kivalle geokaverille ja kutsutaan kahville. Sovitaan kaverin kanssa tapaamisaika. Viimeistään tässä vaiheessa on aika suunnitella tarjoilut. "Millaistahan kahvia sitä laittaisi mukaan, vai onnistuisikohan siellä ihan putelin tuntumassa kahvin laittaminen? Kahvinkeittotapojakin kun on niin useita... No, kunhan saa kahvit termariin, että pysyy kuumana nauttimiseen saakka. Niin, ja pitäisihän sitä kai olla jotain vehnästäkin tarjota kahvin kanssa, tai tumma suklaahan käy kanssa, semmosta se olla pitää, ja muffinssia ja kroissanttia. Ja voihan mukana toki olla joku teen juoja, tai pitäisiköhän olla jotain kylmääkin juotavaa."
No niin, kun eväät on saatu reppuun, pitää tarkastaa välineet kätkölle. Korkea terrain ja kiipeilyväline- ja puuattribuutit viittaavat selvästi, että kyllä kiipeilyvälineet on oltava. Ne siis reppuun ja kivat vaatteet niskaan ja ei ku menoksi. Ai niin, kynähän pitää ottaa taskuun, ihan vaan kaiken varalta.
Puun juurelle sitten kun on päästy, niin tiiraillaan ylöspäin ja kurkitaan, että missähän se kätkö oikein on, että onkohan se tämä puu, kun ei meinaa näkyä. Sitten päätetään, että on se tämä puu, kun ei nuo muut näytä niin houkuttelevilta. Siinä sitten taiteillaan köysi ylös mahdollisimman varmasta paikasta, että varmasti kestää ja on tukeva ja sitten se ankkuroidaan yhtä suurella huolellisuudella. Köyteenkin muistetaan sitten laittaa oksasuoja, että kahvila voisi pysyä auki useampiakin kävijäkertoja. Varustaudutaan hyvin viimeistä etappia varten. Tolppakengät ja sen semmoiset puuta vahingoittavat jutut eivät kuulu mitenkään näihin varusteisiin.
Kun kerran köysi on kiipeämistä vaille valmis niin mikäs siinä, kaverin kanssa könytään ylös istuskelemaan ja nauttimaan maisemista. Ylhäälläkin muistetaan huolehtia omasta turvallisuudesta ankkuroitumalla tukevasti.
Ja, ohoh, puteli! Kun kaikki ovat päässeet putelin tuntumaan, se aukaistaan ja lokataan, laitetaan takaisin paikalleen. Tässä toimituksessa on sallittua varsin rauhallisella äänellä sanoa kynää käyttävälle kaverille: "laitakko mutki?" kun on osallisena tässä hartaassa hetkessä.
Kun putelin lokkausmenot on suoritettu ja on rustattu vihkoon kunkin eriskummalliset nimimerkit horjuvin harakanvarpain, voi tunnelma taas vapautua. Tavoite on saavutettu. Iloinen puheensorina alkaa ja mukana tuotu kahvitermari aukeaa ja päästää ilmoille suloisen tuoksun. Tai joku voi tässä vaiheessa kaivaa kahvilaitteistot esille ja esitellä baristan taitojaan. Joka tapauksessa alkaa aisteja hivelevä herkkuhetki. Taustalla voi soida musiikki, tai voi kuunnella vaikka vain merta.
Siinä kun jonkin aikaa on istuttu, niin juttujen taso laskee niin, että syntyy lentäviä lauseita ja inside-läppiä. Jossain vaiheessa istuskelua huomataan, että onpa aika vilahtanut. Tästä huolimatta vielä vähän viivytellään ennen kuin laskeudutaan alas ja pakataan kamppeet. Kiitetään geokavereita hyvästä seurasta ja sovitaan alustavasti seuraavaa kohdetta ja poistutaan omille tahoille.
Mieli on hyvä, on viettänyt aikaa hyvässä seurassa. On tullut ulkoiltua ja harrastettua jotain liikuntaa muistuttavaakin. Eväät oli kanssa hyvät, ja maisemat. Erityistä mielihyvää tuotti suhtautua tähän kokemukseen suurella pieteetillä. Hymyilyttää.