Koko elämä on kemiaa. Jostain kumman syystä kemia ei kuitenkaan koulu- tai opiskeluaineena ole kovinkaan suosittu, mahtaako se sittenkin olla jotenkin luotaantyöntävä aihe. Kemia on kokeellinen ja mitä suurimmassa määrin myös visuaalinen tiede. Seuraavaksi käsitellään muutamalla esimerkillä kemian visuaalista puolta.
Tässä mysteerissä tutustutaan molekyyleihin ja tarkemmin erilaisiin tapoihin kuvata molekyylejä. Molekyylithän ovat niin tavattoman pieniä, ettei niitä ainakaan täysin luonnollisessa koossa pysty kuvaamaan. Molekyylit ovat lisäksi jatkuvassa liikkeessä, joten niiden esittäminen staattisina kuvina ei sekään ole totuudenmukaista. Tämän vuoksi on kehitetty tapoja, joilla näitä todellisuuden osasia voidaan merkitä siten, että alaa tuntevat voivat merkinnöistä päätellä mikä molekyyli kulloinkin on kyseessä.
Alla olevissa kuvissa on käytetty kahta hyvin tyypillistä tapaa kuvata molekyylejä. Ensimmäistä tapaa kutsutaan "ball and stick"-nimellä, siinä molekyylin atomit kuvataan palloilla ja atomien väliset sidokset tikuilla, näin saadaan kuvattua yksiselitteisesti molekyylin rakenne. Tämä kuvaus on kaukana todellisesta molekyylin rakenteesta, atomit ja niiden väliset sidokset eivät juurikaan muistuta tikuilla toisiinsa liitettyjä pallukoita. Esityksen etuna on sen selkeys, kokonaisuus on useimmissa tapauksissa hahmotettavissa ilman suurempaa hankaluutta.
Jälkimmäinen kuvaus tunnetaan nimellä "space filling." Tämä on ehkäpä hiukan realistisempi tapa kuvata molekyyliä. Atomit ovat tässä esityksessä toisiinsa liittyneitä möykkyjä. Hyvällä tahdolla tässä mallissa voi nähdä atomit ja koko molekyylin suurin piirtein todellisuutta vastaavan muotoisina kappaleina.
Molekyylien pieni koko aiheuttaa hankaluuksia niiden tutkimiselle. Mutta ihminen on utelias ja tarpeeksi tarkkaan katsomalla ja nopeasti toimimalla saattaa molekyyleistäkin nähdä jotain. Pienestä se kyllä on kiinni.
"I key: AUNGANRZJHBGPY-SCRDCRAPSA-N
Kuinka monta molekyyliä?
How many molecules?
