Lohtojalla kivi on sen verran suuri kummajainen, että niillä kaikilla mitä sieltä löytyy, on nimi! Lähes kaikkiin Lohtojan kiviin liittyy vielä jokin vanha tarina, toisin sanoen Lohtajan kivet elää!
Tässä niistä muutamista yksi! - Teiskunkivi.
Kansantarinan mukaan lohtajan kirkonkelloista toinen, pienempi, piilotettiin isonvihan aikana 1700-luvun alussa, väkivaltaisilta ja ryösteleviltä venäläisiltä. Tarina kertoo sen haudatun maahan kilipipakoille parin kilometrin päähän kirkosta. Jotenkin se tarkka paikka pääsi unehtumaan ja kelloa kaivettiin sieltä myöhemmin pitkään, moneen kertaan, mutta turhaan. Uskomuksen ja tarinan mukaan tuo 600 kg painava kello nousisi ihan ihte piilostaan, jos valkeatukkainen poika olisi kilipipakalla juuri silloin kun kirkonkellot lyövät! Paikalla on siis kiehtova historia ja sehän tietysti on houkutellut myös peikkoja, joiden pöytä silä on myös nähty katettuna hienoine hopeineen!
Seuraavasa lyhennelty lainaus eräästä 1930-luvulla tehdystä haastattelusta: "Vanhat ovat kertoneet siellä majailleen hiukan erikoisen, mutta sitkeän vanhuksen, Teisku-äijän, joka kaivoi kelloja yökaudet, mutta ei vain ollut löytänyt. Teisku asui kilipipakan päällä kiven alla luolassa, josta kivi on saanut nimensä. Teisku ajoi takaa valakotukkasia poikia sanoen, ettei hän saa kelloja, jollei vie kilipipakalle valakotukkasta poikaa, jolloin kellot nousisivat ihtestään maasta!"
Lohtajan Partiolippukunta: Teiskuveljet, vaalii löyhästi perinnettä ja on ottanut nimensä tuon tarinan ja kiven mukaan.
.... Partiolupauksen antaneena! Kokeillaas jotain...?
Tein paikalle kätkön, ihan helepon! Ja laitetaas tähän kuva valakotukkasesta pojasta! Kuva on vanha. Montakymmentä vuotta, eikä tuota poikaa toisen tarinan mukaan koskaan kilipipakalle viety, mutta kuitenki...?
Pölähtiköhän josaki? ...Jos joku löytää jostain kilipipakoilta, tai jostain lohtojalta kirkonkellon, voisi ilimottaa siitä lohtajan kirkkoherran virastoon, ja/tai minulle loggauksessaan! Kiitos!
Jotku viisaat arvelee kellon joutuneen aikanaan sotateollisuuden raakaaineeksi? Uskoakko tuommosta? No, ei sieltä oo vielä löytynny kyllä muutako pari taivahan vanahaa kupari kattilaa, jokka on nykysin helsinkisä museosa...
Palatahampa vielä aiheeseen, eli lohtojan kivihin! Maahan lohtojalla on karkiampaa ko käläviällä, eli hiekkamaata. No puolensa silläki, mutta käläviällä kasonnehelle käsittämättöman vähä sielon kiviä! Äitillekki tuo pieni ero naapureijjen välillä tais tulla seleväks! Oli alakuaikoina käläviällä ottannu monesti puheeks, että "kotitalonsa" mailla, joita oli sillon 20 hehtaaria, oli vain kaks kiviä! - Oli ihimetelly suuresti vielä sitä että "joka kevät oli Toivon, veljensä, pitänny niihin molempihin vältillä ajaa"?