Siilin Mylly on yksi piiloon jääneitä paikkakunnan historian vanhoja, kauniita helmiä. Sen pihapiiri on yksityisaluetta, mutta Myllyä pääsee katsomaan Siilinniemen hautausmaan parkkipaikalta kävellen metsätietä rantaan, Siilinpuron toiselle puolelle.
Siilin Myllyn historiasta kertoo Vilhulan kylän historiaa-kirja mm. seuraavaa:
Ensimmäinen merkintä Siilin Myllystä löytyy vuodelta 1793, jolloin myllyt pantiin verolle ja kirjattiin ylös.
V. 1794 Siilin myllyn paikan osti rovasti, kirkkoherra Henrik Wilhelm Pose. Hän rakensi paikalle uuden kahden kiviparin myllyn. Rovasti Posen leski myi myllyn ja paikan majuri Gabriel Molanderille. Tämä Suomen sodan sankari omisti myös Mäenpään kartanon. Nämä siirtyivät hänen pojalleen kapteeni Johan Fredrik Molanderille, Haapakosken ruukin perustajalle. Kapteeni Molander lahjoitti Mäenpään kartanon maineen sekä Siilin Myllyn sisarensa pojalle, lääketieteen ja kirurgian tohtori Johan Wilhelm Roschierille. Tohtori Roschier korjautti ja uusi myllyn ja Siilin koskessa olevan vanhan padon v. 1900.
Vuosina 1909-1913 rakennutti Siilin Myllyn silloinen omistaja, tohtori Roschierin poika, tilanomistaja Johan Henrik Roschier Siilinkoskeen 30 kW voimalaitoksen ja yksilinjaisen sahalaitoksen. Voimalaitos oli ensimmäinen seudulla ja siitä johdettiin sähköä paitsi Roschierin omaan Mäenpään Kartanoon myös Pieksämäen kirkonkylään ja asemalle v. 1919 asti. Tämän jälkeen sähköä tuotettiin vain myllyn, sahan sekä kartanon omiin tarpeisiin aina vuoteen 1950 asti.
1970-luvun loppupuolella alueelle suunniteltiin asema- ja rakennuskaavaa, jolloin omistajat hakivat Siilin Myllylle suojelua lääninhallitukselta ja 2.2.1979 lääninhallitus antoi päätöksen Siilin Myllyn alueella olevien kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten suojelusta. Valtioneuvosto teki suojelupäätöksen 26.8.1982 vahvistaen Mikkelin lääninhallituksen tekemän päätöksen.
Suojelupäätöksen myötä voitiin aloittaa rakennusten kunnostustyöt. Kunnostustöitä tehtiin omin voimin 1980-90 luvuilla ja 2000-luvulla rakennukset saatiin pääosin entisöityä Museoviraston, Etelä-Savon ympäristökeskuksen, Pieksämäen maalaiskunnan ja työvoimatoimiston sekä omistajan yhteisin voimin.
Lähde: Vilhulan kylän historiaa, julkaisija: Vilhulan kyläkirjatoimikunta. Painopaikka: Pieksän Print Oy, Pieksämäki 2011