Pysäkin kallion hautaröykkiöt ovat sen verran sivilisaatiosta syrjässä, että harva edes tietää niiden olemassaolosta. Hautaröykkiöt ovat havainnollistava jälki menneisyyden ihmisistä, ja siksi kaipaavat enemmän huomiota.
Maskussa, Kustavintien ja rautatien risteyksestä noin 700 metriä pohjoiseen, on metsäisen kallion laella kolme pronssikautista (1700–500 eKr.) hautaröykkiötä. Metsässä on koskemattoman oloista luontoa, johon aluskasvillisuuteen osin hautautuneet hautaröykkiöt tuovat menneisyyden mystisyyttä. Röykkiöiden hylätystä olomuodosta kertoo osin hajotetut röykkiöt. Pysäkin kallion röykkiöt ovat rivissä pohjois-eteläsuunnassa, noin viidentoista metrin etäisyydellä toisistaan.
Pronssikaudella tyypilliseksi tullut hautamuoto, hautaröykkiöt, ovat pyöreähköjä kivilatomuksia. Pysäkin kallion röykkiöt ovat halkaisijaltaan noin 5-15 metriä ja puoli metriä korkeita. Ennen hautaröykkiöihin hautaamista vainajat poltettiin erillisillä rovioilla. Polttohautaus saattoi liittyä Suomeen pronssikaudella rantautuneeseen auringonpalvomiskulttiin. Polton avulla vainajan hengen uskottiin siirtyvän vaivattomammin tuonpuoleiseen.
Hautaröykkiöt sijaitsevat usein entisillä, korkeilla rantakallioilla. Pronssikaudella Varsinais-Suomessa merenpinta oli noin 15 metriä nykyistä korkeammalla maankohoamisen takia. Pysäkin kallion vieressä oleva peltoaukea oli siis tuolloin meren laineiden alla. Koko alueen kallioinen maisema oli pronssikaudella kivistä saaristoa. Monet Maskun nykyisistä pelloista oli siis ennen merenpohjaa. Pysäkin kallion röykkiöihin aurinko paistoi aamuisin suoraan idästä merenlahden yli. Pellon toisella puolen sijaitsee myös toinen röykkiö, josta oli suora näköyhteys Pysäkin kalliolle, niin elävillä kuin kuolleillakin.
Pronssikauden röykkiöt ilmensivät rajoja, niin pyhiä kuin maallisiakin. Ne osoittivat merenkulkijoille ja maanmatkaajille, että alue oli otettu haltuun. Vainajille kuuluva hautaröykkiöalue oli ilmeisesti pyhyydessään elävien rajoja merkkaava; röykkiöt tekivät selvän jaon elävien ja kuolleiden maailmojen välille. Rajapyykkeinä toimimista edisti röykkiöiden sijainti varsin näkyvillä paikoilla.
Reittiohjeet ja koordinaatit
Auton voinee jättää Tanilantien ja rautatien risteyskohtaan, kopin viereen.
Autopaikan koordinaatit: N 60° 31.673’ E 022° 06.184’
Kohteen reitti on lyhyt, mutta haastava jyrkän maaston vuoksi. Junarataa noin 300 metriä seuraamalla pääsee näppärästi metsän reunaan. Varothan junia! Röykkiöt ovat junaradasta länteen, kallion päällä.
Geokätkön koordinaatit: N 60° 31.525’ E 022° 06.148’
HUOM! Hautaröykkiöt ovat muinaismuistolain suojelemia, joten ethän kajoa röykkiön kiviin! Kätkö ei ole röykkiössä.