Patsastelua Kuopiossa
Koordinaatit ovat N62°AB.CDE E027°FG.HIJ
Kätkörasiassa lokivihko, josta puuttuu takakansi, joka on puuttunut aina.
Tämä multi kierrättää sinua ympäri Kuopiota patsaita bongaamassa. Varaa siis aikaa tovi, jotta kerkeät kiertää välipisteet ja napsia sieltä tarvittavat muuttujat.
Aloituskoordinaatit tuovat sinut Kuopion kävelykeskustan yhdelle uusimmista patsaista. Patsas on nimeltään Oksapoika, jonka on tehnyt Leppävirtalaislähtöinen Pekka Kauhanen. Oksapoika on valmistunut vuonna 2013 Kuopion kaupngin tilauksesta. Pekka Kauhasen veistoksen lähtökohtana on savolaisuus. Yhtenä innoituksen lähteenä on ollut Veljmies-patsas, joka teki taiteilijaan vaikutuksen hänen vieraillessaan pikku poikana Kuopiossa. Taiteilija kertoi lehtihaastattelussa, että hänelle ehdotettiin leikkimielisesti Veljmiehen ja Siskotytön jälkeläisen luominen. Nämä vanhat veistokset olivat toriremontin vuoksi säilössä muualla ja kuinka ollakaan: poikahan sieltä tuli. Erikoinen yhteensattuma oli, että Kauhanen valmisti veistoksen Espoossa samassa ateljeessa, jossa Heikki Konttinen teki Veljmiehen 1950-luvulla. Ison Oksapojan lisäksi kävelykadun varrelta löytyy kuusi pientä Pekka Kauhasen pienoisveistosta.
Tutki Oksapoikaa ja tutki kuinka monta oksaa patsaassa on? Oksien lukumäärä jaettu kahdella on muuttuja A.
Toiset koordinaatit tuovat sinun Valkeisenlammen rantaan ja täällä tapaat Kevät nimisen naista esittävän veistoksen. Veistoksen tehnyt Heikki Nieminen on taidegraafikko ja palkittu kuvanveistäjä. Valkeisenlammen rantavedessä oleva veistos sijaitsi alun perin viereisen sairaalarakennuksen tontilla. Teos siirrettiin nykyiselle paikalleen 1990-luvun lopulla sairaala-alueen kunnostuksen yhteydessä. Teos rahoitettiin aikanaan ns. voirahoilla. Sairaala sai sotien jälkeen ulkomailta voita, josta saadut varat mahdollistivat veistoksen tilaamisen.
Heikki Nieminen taiteessa ihmisen kuvaaminen on pysynyt keskeisenä teemana koko uran ajan. Kuopion taidemuseon kokoelmissa on 24 Niemisen teosta, mukana veistoksia ja piirroksia 1950-luvulta 1990-luvun alkuun saakka. Kevät-veistoksen lisäksi Harjulan sairaalan vanhan osan ulko-oven vieressä oleva keramiikkareliefi Neljä sukupolvea on Niemisen käsialaa. Myös kaikille tutut Hymypoika ja -tyttö patsaat ovat Niemisen käsialaa, joilla kerättiin varoja vähävaraisille koululaisille.
Tutustuessasi Kevät teokseen laske kuinka monta kiveä näkyy patsaan ympärillä? Kivien määrä vähennettynä viidellä on muuttuja B.
Kolmas piste tuo sinut hiukan etämmälle keskustasta uudempien teosten luo. Saapuessasi paikalle todennäköisesti ohitat Saaristokadun liikenneympyrät, joissa molemmissa on omat teoksesnsa. Kolmatta välipistettä lähimmässä liikenneympyrässä on Kaisa Törmäsen Jussi Jänes, joka voitti Saaristogallerian ympäristötaidekilpailun vuonna 2009. Toisessa liikennen ympyrässä on samaisen kilpailun satoa, Ari Tiilikaisen ja Iiro Murajan Rantakala. Saaritokaupungin alueella on panostettu visuaalisuuteen ja Saaristogalleria ympäristötaidekilpailun satoa löytyy alueelta enemmänkin. Saaristogalleriaan, Sagaan voit halutessassi tutustua linkistä http://www.saaristokaupunki.fi/index.php?id=74
Kolmannelle pisteellä kannattaa huomioida päiväkodin aukioloajat, koska teos sijaitsee päiväkodin alueella. Päiväkodin ollessa avoinna ÄLÄ mene piha-alueelle. Kauempaa et myöskään muuttujia saa laskettua.
Jan-Erik Anderssonin teos Mäkihyppääjän talo, on leikkipaikan ja taiteellisen installaation yhdistelmä, joka sijaitsee Lehtoniemen päiväkodin pihalla, Kuopion Saaristokaupungissa. Värikkään ja monitasoisen rakennelman huipulla on vanhoista mäkisuksista tehty ”kruunu”. Kun Anderssonille esitettiin toivomus päiväkodin pihalle asetettujen leikkimökkien ideoinnista, alkoi Mäkihyppääjän talo hahmottua hänen mielessään. Hän halusi liittää työnsä Kuopioon, josta hänen mieleensä nousivat ensimmäisinä Puijo, sekä erityisesti vanhat puiset hyppyrimäet.Iloiset värit, tarinallisuus, fantasia ja huumori ovat Anderssonin taiteen tunnusomaisia piirteitä, jotka näkyvät myös Mäkihyppääjän talossa. Teoksen seinillä on muun muassa kasvojen kuvia, jotka kuvaavat mäkihyppääjien ilmeitä onnistuneiden ja huonojen hyppyjen jälkeen. Teos on kaupungin ns. prosenttitaidehankinta, joita toteutetaan uusiin rakennuskohteisiin. Kun päiväkoti tuli rakenteille, prosenttityöryhmä alkoi pohtia, millainen taide tulisi kysymykseen. Koska pihalle oli varattu tilaa leikkimökeille, tarjottiin ajatusta Anderssonille. Teos kuuluu Kuopion kaupungin taidekokoelmaan.
Jan-Erik Andersson on suomalainen kuvanveistäjä ja kuvataiteilija, joka on tullut tunnetuksi media- , performanssi- ja ympäristöteoksistaan. Andersson sai vuonna 2004 lastenkulttuurin valtionpalkinnon. Andersson valmistui taiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2008.Andersson on kehittänyt omaa taiteellista ilmaisuaan katsomalla lasten piirtämistä ja maalaamista. Hän on antanut nuoren tyttärensä toteuttaa omia ideoitaan. Anderssonin julkinen taide ei ole yhtä henkilökohtaista kuin hänen galleriatyönsä, jotka ovat hyvin intiimejä. Hän on koko 30-vuotisen uransa aikana tapellut sitä käsitystä vastaan, että vain lapsille saa tehdä värikästä miljöötä ja aikuisille suunnatun visuaalisen kulttuurin täytyisi olla hillittyä ja vakavaa.
Laske teoksesta punaiset ja vihreät mäkihyppysukset, joka on muuttuja C.
Neljäs kohde johdattaa sinut Haapaniemelle. Pronssinen Äiti ja lapsi -patsas on ollut Haapaniemen päiväkodin edustalla 1.2.1963 lähtien. Se on jälkivalos Eemil Halosen kipsisestä alkuperäisveistoksesta vuodelta 1915, jonka hän alun perin valmisti vanhempiensa ja sisarustensa haudalle Lapinlahdelle. Ensimmäisen kerran teos valettiin pronssiin Arttu Halosen taidevalimossa vuonna 1933, sitten vuonna 1963 ja myöhemmin vielä kaksi vuonna 1985. Kuopion kaupunki hankki Haapaniemen lastentalon, nykyisen päiväkodin, edustalla olevan veistoksen taiteilijan puolisolta Alli Haloselta. Ostoa ja patsaan hankkimista hoiti kaupunginhallituksen asettama lastentalotoimikunta.
Kesällä 1961 Alli Halonen kertoi Kaupungille haluavansa järjestää edesmenneen puolisonsa kipsiveistokset, joista suurinta osaa säilytettiin Kuopion kaupungintalolla. Hän tarvitsi noihin kuluihin välttämättömiä varoja, ja oli siksi valmis myymään joitakin veistoksia. Alli Halonen ehdotti Kuopion kaupungille Äiti ja lapsi sekä Pohjolan emäntä -veistosten ostoa, joiden kipsiset versiot olivat jo kauan koristaneet Kaupungintalon pääaulaa. Kaupunki katsoi, että olisi sääli luopua veistoksista, joihin oli ehditty tottua. Kaupunki osti kyseiset veistokset vuonna 1961, ja Äiti ja lapsi -patsaaseen samalla valuoikeudet. Veistos valettiin pronssiin vuonna 1963. Äiti ja lapsi, Pohjolan emäntä sekä Lyyransoittaja ja Huivipäinen tyttö -teosten kipsiversiot on lahjoitettu Halosten museosäätiölle Lapinlahdelle.
Eemil Halonen (1875-1950). Lapinlahdella lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt Eemil Halonen valmistui vuonna 1889 Taideyhdistyksen koulusta palkinnon ja kehujen saattelemana. Valmistuttuaan hän sai käyttöönsä valtion ateljeehuoneiston Helsingistä. Vuonna 1919 Ateneumissa järjestettiin mittava, 86 veistosta käsittävä, Eemil Halosen yksityisnäyttely.
Neljäskin piste on päiväkodilla, mutta tällä kertaa kuitenkin katualueella.
Tutustuessasi patsaaseen mittaa patsaan graniittisen jalustan korkeus senttimetreinä (XXcm) ja vähennä luvusta 63, jolloin saat muuttujan D.
Viidespiste tuo sinut Väinölänniemelle, yhteen Kuopiolaisten liikunta- ja virkistysalueiden suosikkipaikkaan. Väinölänniemeltä löytyy myös Hannes Kolehmaisen patsas. Aloite Hannes- patsaasta syntyi heimojuhlien yhteydessä v. 1928 Väinölänniemellä, jolloin Kolehmainen kilpaili viimeisen kerran. Patsas toteutui kuitenkin vasta vuonna 1952, Helsingin olympiainnon noustessa, varojenkeruun tuloksena. Päätös patsaan tekijästä syntyi kilpailun kautta, jonka Heikki Konttinen voitti luonnoksellaan ”Hannes Kolehmaisen juoksu”. Konttisen toinen ehdotus sijoittui kilpailussa kolmanneksi. Patsas pystytettiin Väinölänniemelle, sillä paikkaa suunniteltiin jo kilpailuvaiheessa. Hannes Kolehmainen itsekin halusi veistoksen sijoituspaikaksi Väinölänniemen. Patsaskeräyksen tuotto oli enemmän kuin aiheutuneet kustannukset, ja ylimääräiset varat päätettiin lahjoittaa pesämunaksi suunnitteilla olleen Hannes-maratonin kiertopalkinnon hankkimiseen. Kolehmaisen mukaan nimetty juoksukilpailu Hannes-hölökkä on juostu Kuopiossa vuodesta 1973 alkaen.
Johannes Petteri Kolehmainen (Hannes) (1889 -1966). Hannes Kolehmainen oli ensimmäinen suomalainen huippujuoksija ja viisinkertainen olympiakultamitalisti. Kolehmaisen äiti työskenteli pyykkärinä Kuopiossa. Sofia Kolehmaisen pojista kolme kunnostautui urheilun alalla, sillä myös Hanneksen veljet Tatu ja William olivat tunnettuja juoksijoita. Tukholman olympialaisten jälkeen Hannes Kolehmainen lähti Amerikkaan. Veli Viljam oli muuttanut sinne ammattiurheilijaksi ja työtön Hannes päätti lähteä perässä. Kun Kolehmainen palasi takaisin Suomeen, porvarillinen Suomi otti sankarin omakseen. Pantiin toimeen kansalaiskeräyksiä ja lopulta Kolehmaisella oli kivitalo Kulosaaressa ja urheilukauppa Helsingin keskustassa. Hanneksesta puhutaan, että hän juoksi Suomen maailmankartalle, jopa The Times kirjoitti hänestä pariin kertaan. Hanneksesta käytettiin myös nimitystä ”the Flying Finn”.
Heikki Konttinen (1910-1988), oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän käsitteli puukkoa hyvin jo pienenä puuhevosia veistäessä. Konttinen on opiskellut Taideteollisessa keskuskoulussa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Hänen toinen kuuluisa patsaansa Hannes Kolehmaisen lisäksi on Kuopion torilla sijaitseva Veljmies, josta hänet tunnetaankin paremmin. Monet kansaan liittyvät veistokset Konttinen on tyylitellyt hiukan naivistiseksi kansantaiteen tyypilliseen tapaan, mutta Konttisen muotokuvissa ei ollut tippaakaan naivismista. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto vuonna 1964.
Hanneksen patsallaa tarkastele teoksen jalustasta löytyvä numero, laske viimeiset luvut yhteen tulos on muuttuja E.
Kuudes kohde tuo sinut Snellmannin puistoon, jonka vieressä on myös Kuopion Tuomiokirkko. Tuomiokirkko on yli 200 vuotta vanha kivikirkko, joka sijaitsee Vahtivuorenmäellä. Kirkko on vihitty käyttöön 1816. Kirkko on Kuopion viides kirkko. Muodoltaan kirkko on tasavartinen ristikirkko, jonka torni on itäpäädyssä ja länsipäädyssä on alttari. Kirkon torni on tuon ajan tavoista poiketen rakennettu pohjoispäädyn sijaan itäpäätyyn, kun aikanaan kaupungin keskustori, Kustaantori sijaitsi kirkon itäpuolella. Tori on kuitenkin siirtyi piakkoin kirkon valmistuttua nykyiselle paikalleen kaupungintalon kupeeseen ja nyt paikalla on Snellmaninpuisto.
Puistossa koordinaatit johdattavat sinut J.V.Snellmanin patsalle. J.V.Snellmanin patsas on Kuopion vanhin ulkoveistos. Ajatus sen hankkimisesta syntyi Snellmanin muistojuhlassa 1881. Patsas tilattiin kuvanveistäjä Johannes Takaselta. Hän teki veistoksen Roomassa apunaan valokuvat ja aikaisemmin tekemänsä kipsinen rintakuva Snellmanista. Pronssipatsaan ohella Takanen valmisti veistoksesta myös kaksi marmorista versiota. Veistos julkistettiin juhlallisin menoin 1886. Samassa yhteydessä patsaan sijoituspaikka nimettiin Snellmaninpuistoksi. Aiemmin puisto tunnettiin Kustaantorina.
J.V.Snellman oli filosofi, kirjailija ja valtiomies, joka vaikutti suomalaisuuden ja suomen kielen vahvistumiseen maassamme. Hänet tunnetaan myös Suomen markan isänä. Snellman nimitettiin 1843 Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi ja hän asui perheineen Kuopiossa vuoteen 1849 saakka. Snellmanin kotitalo Kuopiossa on nykyään museona. Museolta löytyy myös oma kätkönsä http://coord.info/GC65JRD
Johannes Takanen (1849-1885), oli köyhän perheen poika Virolahdelta. Hän aloitti kuvanveisto-opinnot Helsingissä 16-vuotiaana ja jatkoi opintojaan Kööpenhaminassa ja Roomassa, josta tuli hänen kotikaupunkinsa. Takanen oli oman aikansa merkittävimpiä kuvanveistäjiämme, jonka ura jäi kuitenkin lyhyeksi. Hän kuoli 35-vuotiaana keuhkotautiin.
Tutustu J.V.Snellmanin patsaaseen ja laske patsaasta, kuinka monta nappia takissa on? Nappien määrä on muuttja F.
Seitsemäspiste tuo sinut Pohjolan emännän luo. Pohjolan emäntä on Eemil Halosen tekemä tilaustyö Kalevalaiset Naiset ry:lle (nykyään Kalevalaisten Naisten Liitto ry). Patsas tilattiin alun perin kalevalaisten naisten ravintola Kestikartanoon, jossa se oli 1970-luvulle asti. Nykyään teos on Kalevala Koru Oy:n edustustiloissa Helsingissä. Kuopion kaupunginkirjaston edustalla sijaitseva veistos on tehty jälkivaluna vuonna 1985.
Pronssiveistoksia varten teoksesta valmistetaan kipsimalli. Eemil Halosen lesken, Alli Halosen, omistuksessa ollut kipsinen Pohjolan emäntä hankittiin Kuopion kaupungille vuonna 1961. Kaupunki teki vuonna 1984 sopimuksen Halosten museosäätiön kanssa ja luovutti alkuperäisen kipsimallin säätiölle. Teoksesta valettiin kaksi uutta pronssiveistosta, joista toinen on säätiön omistuksessa ja toinen sijoitettiin Kuopion kaupunginkirjaston edustalle. Eemil Halosen Äiti ja lapsi Riistavedellä, Aino Jynkässä, Haapatyttö Isolla hautausmaalla ja Lyyransoittaja Männistössä ovat myös samassa yhteydessä teetettyjä jälkivaluja.
Pohjolan emännällä on puukiulu kädessään. Montako lusikkaa on kiulussa? Lusikoiden määrä on muuttuja G.
Kahdeksaspiste tuo sinut Kuopion suurnaisen Minna Canthin patsaalle. Minna Canthin patsas on ensimmäinen naiselle pystytetty muistomerkki Suomessa. Muistomerkki saatiin Kuopioon Suomalaisen Naisliiton ja kuopiolaisten naisyhdistysten ansiosta, jotka perustivat patsastoimikunnan ja keräsivät varat hanketta varten. Lukuisat taiteilijat tekivät oma-aloitteisesti luonnoksia patsaasta, joka päätettiin tilata Eemil Haloselta. Patsas on Emil Halosen luomus. Halonen teki Minna Canthin patsaasta useita luonnoksia, jotka esittivät kirjailijaa eri-ikäisenä. Veistoksen lopullista sijoituspaikkaa etsittiin eri puolilta kaupunkia siitä tehdyn pahvimallin avulla. Veistos on valettu Eemil Halosen veljen, Artun, taidevalimossa Lapinlahdella. Patsas paljastettiin 40 vuotta Minna Canthin kuoleman jälkeen hänen kuolinpäivänään 12.5.1937.
Minna Canth (1844-1897), Kuopiossa kouluvuotensa viettänyt Minna Canth lähti perheensä vastustuksesta huolimatta opiskelemaan opettajaksi Jyväskylän seminaariin. Hän meni kuitenkin naimisiin ja opinnot jäivät kesken. Minna Canth jäi leskeksi 35-vuotiaana. Hän muutti takaisin Kuopioon ja ryhtyi hoitamaan isänsä liikettä, jonka avulla hän sai turvattua elannon seitsemälle lapselleen. Minna Canth oli vahva kulttuuripersoona, jonka romaaneissa nostettiin esiin työväestön ja köyhien ongelmat sekä kysymykset naisten asemasta ja oikeuksista.
Laske patsaalla kylkeen kirjoitetun tekstin kirjainten määrä H. Oikea tulos on H-1.
Yhdeksäspiste tuo sinut torin toiselle laidalle Kauppahallin kupeelle Veljmiehen luo. Veljmies on paikallisten yrittäjien lahja Kuopiolle kaupungin täytettyä 175 vuotta. Teoksesta järjestettiin kilpailu, johon kutsuttiin Oskari Jauhiainen, Heikki Konttinen, Lauri Leppänen ja Sakari Tohka. Ensimmäiselle sijalle sijoittui Konttinen, joka sai innoituksensa Kallavesj-laulun säkeestä ”Veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj”. Luonnoksessa Veljmies oli atrain kädessään oleva tuulastaja, joka kuitenkin muuntui kaloja käsissään piteleväksi pojaksi. Veljmies aiheutti kohun jo ennen valmistumistaan. Veistoksen kipsimallista julkaistu kuva herätti kiivaan sananvaihdon ja sen ulkonäköä puitiin valtakunnallisellakin tasolla. Veljmiehen vartalon suhteita ja lähes jokaista yksityiskohtaa kommentoitiin suorasanaisesti. Taiteilijaa syytettiin savolaisuuden häpäisemisestä. Kohu kuitenkin laantui pian teoksen paljastamisen jälkeen ja nykyään Veljmies on Kuopion tunnusmerkki ja nähtävyys.Veljmies on tunnollinen opiskelija. Koulumenestyksensä osoituksena se saa joka vappu valkolakin päähänsä. Perinteisen Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan suorittaman lakituksen lisäksi Veljmies on pukeutunut vuosien varrella monenlaisiin asuihin.
Veljmiehen luona laske suihkulähteidenmäärä, (useamman rypäs on yksi), vähennetynä yhdellä. Tämä on muuttuja I.
Kymmenespiste tuo sinut torin laidalle, Osuuspankin kulmalle. Kuopion Osuuspankki tilasi Pauno Pohjolaiselta teoksen torin piristykseksi pankin täyttäessä 75 vuotta. Teoksen suunnittelu ja valmistelu kesti kolme vuotta. Pohjolainen sai inspiraation teoksen muotoon taikatempusta, jossa nenäliinaan niistämällä ilmestyi kolikoita, sekä tv-sarjasta Pennejä taivaasta. Teos valmistettiin Keski-Savon ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen metalliverstaalla Varkaudessa. 15 metriä korkea veistos on valmistettu alumiinista.
Pauno Pohjolainen (s.1949) on suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kuvataiteilija. Hänen isänsä oli kuopiolainen kirvesmies, jonka kanssa työskennellessä oppimiaan taitoja Pohjolainen on hyödyntänyt työssään. Pohjolainen nousi ensimmäistä kertaa julkisuuteen voitettuaan Kuopion Musiikkikeskuksen taideteoskilpailun 1980-luvun puolivälissä teoksellaan Van Goghin sävelkorva. Ennen tätä hän oli jo voittanut kultamitalin nuorten taidetapahtumassa.
Pohjolainen on opiskellut Taideakatemiassa. Palattuaan takaisin synnyinkaupunkiinsa Kuopioon hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Kuopion taidemuseossa vuonna 1981. Hän on jo varhain pyrkinyt tekemään teoksia, joissa yhdistyy maalauksellisuus ja veistoksellisuus. Pohjolaisen uskonnollinen vakaumus näkyy teosten aiheissa ja niiden muodossa. Ne ovat samalla hyvin painavia, mutta luovat usein kevyen tunnelman.
Pohjolainen on tehnyt lukuisia julkisia teoksia, joista yksi ulottuu Canberraan, Suomen Australian suurlähetystöön, nimeltään Sauna ja sisu. Hänet tunnetaan myös alttariteoksistaan ja -reliefeistään. Pohjolainen sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 1997 ja Pro Finlandia -mitalin 2005. Häneltä löytyy myös Saima-mitali vuodelta 2011.
Seinässä on vuosi luku, jossa xxxJ on muuttuja.
Tarkasta ratkaisusi
Chekkerissä on löysiä, joten laskut saa hieman heittää muutaman tulkinnallisen kohdan takia, mutta purkille pääsee kun osuu riittävän kohdilleen ja chekkeri antaa loppunaatit.