Ajatuksissani oli ihan toinen asia, kun otin yhteyttä Vantaata tuntevaan geologiin. Sain monenlaisia tietoja ja yllätyksekseni opin, että Metsolansuokin on geologisesti erityinen paikka. Harkitsin myös maakätköä (earth cache), mutta syntyikin tämä multi. Toivon, että luet koko kuvauksen.
Jääkaudella jäämassan ollessa suurimmillaan Metsolansuo painui puolisen kilometriä nykyistä alemmas. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Merenkurkku painui noin kilometrin. Jäätikön sulamisen jälkeen maa alkoi kohota ja se kohoaa edelleen. Metsolansuo on harvinainen maanmuodoiltaan. Se sijaitsee satulapinnan lakiosassa ja sieltä on laskuoja kahteen suuntaan, Keravanjokeen ja Rekolanojaan (ks. karttapaikan peruskartta alla olevasta valikosta). Satulapinnan erikoisuus näkyy tarkastelemalla topografiaa: maa kohoaa siirryttäessä sekä Saviolle että Mikkolaan päin. Metsolansuo oli aikanaan kuroutumisen jälkeen ruokoa kasvava matala lampi, sitten umpeen kasvun jälkeen rahkasammal alkoi valtalajina muodostaa eteläsuomalaista kohosuota, rahkarämettä, samaan aikaan kuin kuusi tuli alueelle noin 3800 vuotta sitten.
Reunamoreenivalleja Metsolansuon ulkoilureitin varrella.
Mannerjäätikön sulaessa syntyi pieniä reunamoreenivalleja, jotka esiintyvät peräkkäisten vallien parvina ja kuvastavat jäätikön reunan jokatalvista pysähdystä tai pientä siirtymistä. Näiden reunavallien synnyn kytkeminen vuodenaikojen vaihteluihin on antanut aiheen kutsua niitä vuosimoreeneiksi tai De Geer -moreeneiksi ajatuksen esittäjän mukaan. Englannin kielestä käännetty nimitys "pyykkilautamoreeni" kuvaa myös hyvin reunamoreenivalleja, sillä pyykkilautaa ne todella karttakuvassa muistuttavat. Näitä pyykkilautamoreeneja on näkyvissä Metsolansuollakin. Selkeimmin ne on havaittavissa ulkoilureitillä alueen pohjoisosassa, josta yllä oleva kuvakin on. Alla olevasta kartasta näet reunamoreenivallien sijainnin ympäröitynä. (http://weppi.gtk.fi/aineistot/mp-opas/mrm.htm )
Ja sitten kätköä etsimään! Käveltävää pisteiden välillä on n. 800 metriä. Jos lähtee suositellulta parkkipaikalta ja palaa sinne, käveltävää tulee noin 2 km. Pyörällä ja rattailla ei pääse loppuun asti.
1. Lähtöpisteeltä löydät kiven - ja näet reunavallimoreenia sen pohjoispuolella. Kivi on Karjalasta tullut Viipurin rapakivi, joka on viborgiittia. Tutki sen pintaa. Viipurin rapakivet syntyivät, kun vuorten kulumisen jälkeen tapahtui postorogeenisia pulpahduksia 1650 miljoonaa vuotta sitten. Näitä kiviä kulki mannerjäätikön edustalla jäävuorten mukana Kymenlaakson-Viipurin alueelta. Viborgiitti on helppo tunnistaa, ja sellaiseen voi tutustua myös Heurekan kivipuistossa. - Arvioi lähtöpisteen kiven kokoa ja jatka sitten kulkuasi tietä myöten:
- jos kiven pituus on noin 2 m, lähde länteen
- jos kiven pituus on noin 3 m, etene itään
2. Ylitettyäsi matkallasi ensimmäisen sillan näet ympärilläsi neljä siltaa, yhden suunnilleen kuhunkin pääilmansuuntaan päin. Nyt joudut hieman laskemaan. Laske yhteen kaikkien siltojen kaiteet (sillalla voi olla korkeintaan 2 kaidetta), tämä luku on A. Laske myös yhteen kaikkien siltojen kaiteiden pystysuorat tukipuut, tämä luku on B.
Kolmas piste sijaitsee laskemiesi kohteiden mukaisesti yhdessä näistä paikoista (N 60 21.xxx ja E 25 5.yyy):
- A=6 ja B=18: xxx=263 ja yyy=931
- A=6 ja B=19: xxx=202 ja yyy=816
- A=7 ja B=19: xxx=226 ja yyy=988
- A=7 ja B=20: xxx=302 ja yyy=785
- A=8 ja B=18: xxx=244 ja yyy=776
- A=8 ja B=20: xxx=321 ja yyy=898
3. Kolmannelta pisteeltä löydät koordinaatit loppupisteelle.
4. Kätköpurkki. Runsaan lumen aikaan kätkö peittyy kinoksiin.