Saint Lauri church - Hammer of Thor Letterbox Hybrid

This cache has been archived.

B0xHunter: Eiköhän tarun loppu ollut tässä.
Kiitos kävijöille ja vuoden parhaaksi kätköksi äänestäneille

More
Hidden : 5/30/2016
Difficulty:
1 out of 5
Terrain:
2 out of 5

Size: Size: regular (regular)

Join now to view geocache location details. It's free!

Watch

How Geocaching Works
Looking for a different adventure?

Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions in our disclaimer.

Geocache Description:









On vuosia 826 jaa.
Viikingit ovat saapuneet myös hämeeseen ja tekevät tuhojaan ryöstelemällä ja polttamalla paikkoja.
Tästä alkaa tarinamme ja menet pyhän Laurin kirkon papin jalanjäljissä, jonka nimi on Jone sekä pyhän aarteen vartija Eki.
Kiireisimmät voivat skipata lodjausvaiheen ja mennä suoraan purkin koordinaatteihin, jotka löytyvät tarinan lopusta.
Jos koet mielipahaa tarinasta, otathan yhteyttä, niin muokkaan tätä

English;

You found coordinates end of story

-------------------------------------------------------------------------------

Osa I - Tutki


Jone on toiminut nyt pappina ja opettajan roolissa kohta kolmisen vuotta Tarinmaan kirkonkylällä.
Eki on luotettu mies, joka vartioi väsymättä kirkon pyhää esinettä, josta kukaan ei tunnu tietävän oikein mitään muutakuin, että se on arvokas.
Aarre oli metallilaatikossa, jota ei saannut avata missään nimessä!
Legendat kertovat, että laatikon saa avata vain merkistä, tuota merkkiä on nyt odotettu vuosisatojen ajan, kauemmin kuin kukaan edes muistaa.
Vartijanrooli on periytynyt isältä pojalle vuosisatojen aikana ja veri velvoittaa suojelemaan tuota.

Tarinmaalla toimii muutamia torppareita ja lähipitäjissäkin heitä oli useita.
Paikalliset ylpeydet ovat vahvat linnoitukset, joihin tullaan jopa Rengosta asti.
Niitä on monesti yritetty valloittaa, huonolla menestyksellä.
Hämäläiset ovat tunnettuja hiukan omanlaatuisesta hitaudestaan, mutta myös vahvasta taistelutahdostaan.
Viimeisin valloitusyritys pysähtyi juurikin Hakoisten linnavuorelle, noin 60-vuotta sitten, jolloin Erik Punainen kaatui taistelussa hämäläisiä vastaan, tuota legendaa on kerrottu jopa ruotsissa asti.

Päivät ovat olleet leppoisia, kunnes kaukaa Ahvenanmaan suunnalta on alkanut kuulumaan huhuja, että viikingit ovat tulossa suomeen ja ryöväävät kaiken mitä tielleen osuu.
Kyläläiset eivät olleet niin peloissaan, olihan meillä kaksi vahvaa puolustusrintamaa ennen kirkonkylää; Hakoisten linnavuori sekä Unikonlinna joihin kyläläiset voisivat paeta muurien suojaan.

Viikkojen ajan on kuulunut ikäviä huhuja, että viikingit olisivat lähestymässä hämettä ja matkalla olisivat ryöstelleet kyliä ja jättäneet taakseen vain savuvia raunioita.
On kuultu jopa puhuttavan, että tällä retkellä viikinkien suojelijana toimisi itse ukkosen jumala Thor ja heitä ei pysäytä mikään!
Tuntuu, että kukaan ei voisi pysäyttää viikinkejä, joten Tarinmaan asukkaat, sekä lähiseudun asukkaat siirtyivät omaisuuksineen turvaan kohti linnavuoria.

Muutto linnavuorien suojaan on ollut viimeaikoina aika suositeltavaa ja härkätie on paikoin jopa ruuhkautunut paniikissa olevien ihmisten takia.

Jone harkitsi myös muuttoa heikkoina hetkinä, mutta hän oli viimeinen joka oli jäänyt kirkkoon suojelemaan seurakunnan omaisuutta, johon kuului mittaamattoman arvokkaita kulta ja taide-esineitä vuosien varrelta.
Ekin ainoa tehtävä oli vartioida hengellään pyhää esinettä.

Seuraavien viikkojen aikana linnavuorille on tullut savunhajua ja jostain kaukaa iltamyöhään kajastaa taivas punaisena.
Eräs kyläläinen tiesi kertoa, että viikingit ovat jo Riihimäellä ja Riihimäkeä ei ole enään paljoakaan jäljellä.
On myös kuultu, että viikinkien joukot eivät olisi oikein harvenneet.

Kaksi päivää Riihimäen tuhon jälkeen viikingit saapuivat kohti Hakoisten linnavuorta.

Hakoisten linnavuori oli hyvä tukikohta kyläläisille korkean kallion vuoksi ja tuolta sai hyvin merkkisoihdulla välitettyä viestejä muilekin tukikohdille.
Linnavuoressa oli neljä vartiotornia ja soihtutorni. Torneista näkyi hyvin koko pitäjän, koska maasto oli varsin tasaista täällä päin muutenkin.
Linnavuorta ympäröi vahva paalumuuri, joka teki valloittamisen vaikeaksi entisestään.
Tämä oli huono kohde muutenkin hyökkääjille, koska etenemissuuntia oli suhteellisen vähän ja näin ollen lähitaistelu ei ollut kovinkaan hyvä idea, vaan lähinnä piiritys ja kaukotaistelu toimi täällä.
Piirityskin oli huono idea, koska lähiseudulta saattaisi tulla väkeä apuun nopeallakin aikataululla, jopa kuuden tunnin päästä hälyytyksestä ja kyläläisillä riitti vettä kaivon ansiosta.

Asukkaat näkivät soihtujen kulkueen tulevan kohti Hakoisten linnavuorta ja julmat viikingit lauloivat sotalaulujaan marssien kohti päämääräänsä.

Viikingit saapuivat linnavuoren juurelle ja pian asukkaat näkivät kuka johdatti monipäistä sotajoukkoa; itse viikinkipäälikkö Jästi!
Sanotaan, että hänestä on moneksi, ikään kuin olisi monta ihmistä saman nimen alla.
Hän on armoton ja monet viikingit tuhoavat kyliä, mutta on myös niitä, jotka eivät noista välitä, vaikka tietävätkin kylien olemassaolosta.
Tarkat ihmiset saattavat joskus löytää raunioiden alta vielä jotain pelastettavaa, mutta se on harvinaista ja varsin paheksuttavaa joidenkin mielestä.

Viikinkipäälikkö Jästin mahtava ääni jylisi kallioiden juurella ylös paalumuorien sisälle, jossa hän julisti sanomaansa;

Kylänne on nähty ja nyt me tuhoamme tuon!

Muurien sisäpuolella oli urhea naissoturi, heikkojen puolustaja ja auttaja Cindy joka ei vähästä säikähtänyt, vaan vastasi viikinkipäälikölle;

Antakaa tulla vain, me emme kylästämme luovu!

Cindyn kroppa on ollut kovilla, mutta ainoastaan nilkka oli venähtänyt taistelun tuoksinnassa, kun hän oli puolustamassa Helsingissä rannikkoseutua viikingeiltä noin seitsemän vuotta sitten.
Hän oli rikkonut kylkiluunsa vettä hakiessaan ja käsi oli mennyt lähes toimintakyvyttömäksi rakennushommissa, kun hän oli nostanut yksin tukkia olkapäällensä.
Nämä pikku seikat ei häntä haitannut, vaan hän puki rengashaarniskansa päällensä ja laittoi kypärän päähän. Hiukan irvistellen hän joutui varusteensa pukemaan, mutta se ei häntä haitannut, koska nyt oli suurempiakin asioita hoidettavana ja nuo omat pikkuasiat saivat odottaa parempaa hetkeä.
Tohtori Lavsrike oli antanut hyvät paranemis ennustukset kädelle ja kyljelle, mutta ne tarvitsivat vain aikaa ja lepoa.
Tämä mitä hän nyt teki soti jo itsessään noita ohjeita vastaan, mutta välillä on tehtävä asioita mukavuusrajan ulkopuolella.

Cindy nousi vartiotornille ja varovasti kurkisti alas, jossa viikingit olivat etenemässä sekalaisessa muodostelmassa.

- Hmh... Typerykset.. Cindy tuumasi ja nosti kätensä ylös.

Samalla hetkellä noin 50 henkilöä jännittivät jousensa ja kohottivat osoittamaan ylös päin, muurin yli.
Muurien sisäpuolelta kuului puheensorinaa, itkua ja pelkoa, mutta myös huutoa, että me emme luovuta!

Viikingit alkoivat vyörymään polkuja pitkin kohti linnavuorta ja Cindy huusi, että periksi emme anna! Pidämme kiinni siitä, mitä olemme rakentaneet ja luoneet!

Cindy katsoi, että viikingit olivat tulossa lähemmäs... Vielä vähän lähemmäs, hän mietti hiljaa..
Käsi laskeutui nopeasti ja hetken ajan aurinko meni pimeäksi, se ei mennyt pilven taa piiloon vaan jäi nuolien taakse, kun taivas täyttyi mustista nuolista ja jouset lauloivat kuoleman laulua.
Viikinkejä tippui jonkin verran, metsikköä oli suhteellisen paljon ja nuolisade osui lähinnä puihin ja risukkoon, mutta maastossa oli myös osumaa saaneita viikinkejä.

Muurienporttia vahvistettiin tukevin paaluin ja raavaimat miehet mm. Prynde ja Remuu suojelivat linnaa vierittämällä miesten kokoisia kiviä rinnettä alas.
Viikingit ottivat pahaa vahinkoa vahvasta puolustuksesta.

Myös viikingit vastasivat puolustukseen vahvasti ja lähettivät tulinuolia kohti paaluvarustusta.
Melko pian tuli alkoi leviämään kohti asumusten olkikattoja, jotka syttyivät nopeasti tuleen.

Ihmiset huusivat tuskissaan linnan suojissa ja Viveka väänsi nilkkansa kaataessaan kuumaa öljyä tunkeutujien päälle.
Terrainalentimet olivat käytössä kun viikingit käyttivät tikkaitaan linnanmuureihin päästäkseen niiden yli, siltä osin, missä tuli ei syönyt ahnaasti puuta ja olkea.
Kyläläiset yrittivät epätoivoisesti sammuttaa tulia, mutta turhaan, viikinkejä vyöryi yksittäin muurien sisäpuolelle.

Vaikka Cindy olikin luvannut, että periksi ei anneta, niin viikinkien ylivoima oli aivan liian mahtava!
He pystyivät hidastamaan heitä, kun Qqmuk ja Lintupete evakoi ihmisiä alas köysien varassa.
Valtakunnan parhaimmat kiipeilijät opastivat ihmisiä evakuoitumisessa ja edeltä menivät FoxJami, VauhtiVille, EmmaK09 ja Sinisimpukka.

Muurit ja portti eivät enään kestäneet viikinkien voimaa, vaan ne murtuivat ylivoiman edessä.

Cindy ei voinut jättää kyläläisten omaisuutta viikinkien haltuun, vaan hän otti mukaansa kolikoita ympäri maailmaa ja esineitä, jotka ovat tulleet kaukaisista maista kauppiaiden mukana, ne olivat paikoin jopa kalliimpia kuin neljä paunaa raakahopeaa.

Tämän me vielä kostamme... Cindy ajatteli kun tuikkasi öljyvallin tuleen, joka saartoi koko linnavuoren ja teki viikinkien ympärille tulivallin, että he saisivat lisää pakoaikaa viikingeiltä.
Vihaiset viikingit jäivät huutelemaan perään, kun kyläläiset pakenivat hakoisten metsiin, aina kernaalanjärvelle asti salaisiin suojapaikkoihin.
Menetys oli suuri ja Hakoisten linnavuori oli kokenut tappion.

Osa II - Etsi


Jonen aistit olivat valppaana... Hän näki punaisen palon, haistoi savun ja kuuli sotahuutojen kaikuvan Hakoisista.
Hän tiesi, että kyläläisille oli käynyt ilmeisesti huonosti.. Hän tiesi, että linnoitus palaa ja viikingit ovat jatkamassa tuhojaan.
Turengin seppä, Atto2 oli päässyt pakenemaan linnavuorelta ja juoksi kirkolle päin Jonen ja Ekin luo.

- Oletteko kuulleet uutiset? Atto kysyi
- Emme ole kuulleet, mutta aavistamme kyllä, mistä on kyse.. Hakoisilla on koettu tappio? Jone vastasi
- Siinä tapauksessa aavistatte ihan oikein Atto sanoi ja hänen hengityksensä alkoi tasaantumaan.
Pyyhittyään hikeä otsaltaan hän jatkoi;
- Viikingit tulivat ja saivat tuhottua Hakoisten linnavuoren, mitään aarteita he eivät onnistuneet saamaan, kiitos varotoimien, niin kyläläiset pääsivät pakoon ja menivät salaisiin piilopaikkoihin ympäri kernaalanjärveä
- Meka ja Pele olivat onnistuneet päästämään viikinkien hevosia karkuun, joten heidän matkansa hidastuu hiukan, mutta eihän se heitä pysäytä kumminkaan.
- No ei varmastikkaan, mutta olihan tuo hyvä veto heiltä Jone tuumi ja tunsi pienen epätoivon kalvavan mieltään.
Mitä tuleman pitää ja paljonko heitä on vielä jäljellä? Jatkavatko he vielä jopa unikonlinnaan vai tulevatko he suoraan kirkolle? Niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia.

Jone ja Eki kiipesivät kirkontornin kierreportaita ylös, kylmä kivi tuntui tavallistakin kylmemmältä juuri tänä päivänä ja heidän mielensä oli aivan levottomina. Vaikka olikin lämmin kesäpäivä, niin heitä kylmäsi ajatustasollakin uusi valloitus ja jopa tuo kylmäntunne tuli kehoon. He katselivat kirkontornista kuinka soihtukulkue meni kohti unikonlinnaa ja Jonen yksi kysymys sai vastauksen, joukkoja oli vielä tarpeeksi uuteen valloitukseen.

Unikonlinnan valtiaat, Offipete ja Geokerttunen olivat havainneet saman ja kuulivat kuinka viikingit lähestyivät kohti unikonlinnaa.

Unikonlinna oli ehkä pinata-alaltaan pienempi kuin Hakoisten linnavuori ja toinen puoli lähes paljas, mutta tuo oli vankempi linnoitus, kuin Hakoisissa.
Eteläpuolelta oli aivan toivotonta edes yrittää mitään, koska kallion seinämät olivat täysin mahdottomat kiivetä.
Torneja täällä oli viisi kappaletta, koska hyvä näkyvyys oli todella tärkeää tässä kohteella, yllätyshyökkäys olisi ollut varma turma täällä.

Vartiotornista valpas vartija Finder näki soihtukulkueen ja huudot lähestyivät kohti linnoitusta.
Hän huusi Lisko60 pariskunnalle, että nyt ne tulevat, tällä kertaa pysäytämme ne!

Yleismies Lisko hoiteli puolustusta kuntoon ja varmisteli kaikilta, että tietäväthän he mitä tekevät?

Torilla oli juuri suuri tapahtuma käynissä, kun BoxHunter oli mestaamassa rikollista, joka oli tuhonnut asumuksen sekä viennyt sieltä arvokkaita esineitä, maailman toiselta puolelta ja oli pitää ne itsellään. Lisäksi hänen kuultiin harrastavan noituutta ja palvovan epäjumalaa Opencachingia.
Rikollisen pää oli pölkyllä, kun tuo huppupäinen mestaaja (jonka tosin paikalliset tiesivätkin, vaikka sitten huppu päässä) oli kohottamassa kirvestään ja toteuttamassa oikeutta, kun hän kuuli Liskolta, että kohta tulee hyökkäys!

- Tänään on onnenpäiväsi BoxHunter tuumi rikolliselle hymyilen
- Voi olla, että saat syntisi anteeksi jos selviät tästä hyökkäyksestä hengissä ja tuet meitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hän leikkasi vangin käsisiteet auki ja antoi hänelle miekan käteensä.

- Nyt olemme samalla puolella.. Ja toivon mukaan emme enään näe näissä merkeissä.

Offipete tarttui miekkaansa ja kosketti tuon kylmää terää.

- Aivan kuin ennen vanhaan, hän hymyili

Offipete oli kokenut soturi ja luottettu mies yhdessä emäntäsä Geokerttusen kanssa he hallitsivat tätä tukikohtaa.

Geokerttunen katsoi taivaalle, jossa linnut lähtivät läheisistä puista karkuun, sotajoukkojen lähestyessä.
Hänkin oli ollut kerran sodassa, keltanokaksi häntä sanoisivat monet ihmiset, mutta ei.
Hän oli erittäin tarkka ja taitava jousen käyttäjä. Harjoittelu kuului päivärutineihin ja hän oli jopa hiukan innoissaan enemmän kuin peloissaan.

Offipete ja Geokerttunen katsoivat toisiaan silmiin ja sanoja ei tarvittu.
Nyt ei ollut aika puheille, vaan katseet saivat kertoa, mitä he ajattelivat.
Kasvoissa paistui innostus, mutta myös jonkinmoinen epävarmuus tilanteesta.
Vaikka he tiesivätkin, että linnoitus oli vahvempi kuin Hakoisissa, niin he tiesivät myös sanomattakin, että tässä ei välttämättä tule hyvin käymään.

Suuri ja mahtava Jästi saapui paikalle sotajoukkoineen pohjoispuolelta ja huusi;

Tiedämme että olette siellä, näimme liikettä. Luovuttakaa aarteenne, niin jätämme kylänne rauhaan!

Valtiaat katsoivat alamaisiaan ja kuinka he olivat valmistautuneet tulinuolin ja kiehuvalla öljyllä.
Linnanaukiolla vallitsi aikaisemmin elämää ja vilskettä, nyt oli vain odottava hiljaisuus, mitä valtiaat sanovat.
Suostuvatko he vaatimuksiin vai eivät.

Offipete huusi;

Emme luovu aarteistamme ikinä!

Tuon vastauksen kun Jästi kuuli, niin hän antoi kädellä merkin ja viikinien pelätty berserkersoturi, Thymalius Thamilius hyökkäsi kohti linnoitusta etujoukossa.
Tätä hetkeä Thymalius Thamilius oli odottanut! Hän oli purrut kilpeään kärsimättömästi ennen hyökkäystä ja heittänyt jopa miekkansakin hetkeksi pois, että sai käsilleen tekemistä.
Hän janosi tuhoa ja terroria!
Voimaa hän sai mystisestä aineesta, jota viikinkien parantaja oli hänelle tehnyt, että hän pääsee berserkertilaan.

Thymalius Thamalius juoksi edeltä suuna päänä kohti linnoitusta ja hakkasi raivoisasti miekallaan paaluaitaa, ikään kuin se mitään vahingoittasi.
Normaalissa tilanteessa tuolainen kylähullu olisi naurattanut paikallisia, mutta silmissä paloi raivon lieskat, ne eivät olleet inhimilliset silmät, vaan pedon katse, joka toimii vaistojensa varassa.

Pian muutkin viikingit hyökkäsivät kohti muuria ja asettelivat tikkaita muuria vasten.

Tornissa Offipete työnsi pitkällä teleskooppimaisella jatkovarrella tikkaita nurin ja Geokerttunen käytti joustaan varsin tehokkaasti viikinkejä vastaan.
Cherry ja Nunnu kaatoivat kiehuvaa öljyä alla olevien viikinkien päälle, jotka virittelivät tulta muurin itäpuolella.
Tuskanhuudot kaikuivat alhaalla ja ylhäällä kuului läpsähdyksiä, jotka saivat aikaan "ylävitoset" Nunnun ja Cherryn toimesta.
Vakava uhka oli torjuttu tällä erää, mutta sota jatkuu yhä.

Linnoituksen tiedemies ja kaiken uuden edelläkävijä Ipoded keksi käyttää salaista asettaan ja löi muurin nyörin poikki.
Kellekkään muulle ei ollut koskaan tullut mieleen sitoa muuria niin, että se suojaisi, mutta myös purkaantuisi kerrallaan, kun sitä yhdistävän nyörin poikkasee.

Paalumuuri narahti ensin pahaenteisesti, kun ensin yksi paalu alkoi kaatumaan ja hetken päästä lukematon määrä paaluja levisi joka puolelle unikonlinnaa.
Viikinkejä jäi noiden alle kiitettävästi ja kyläläisten hurraa huudot raikasivat ilmoilla!

- Me torjumme heidän hyökkäyksensä! Kyläläiset huusivat!

Tosin Jästi ei ollut vielä laittanut ensimmäisessä aallossa kaikkia sotureitaan menemään vaan huusi;

Ryhmä kaksi, eteenpäin!

Toinen ryhmä tuli hyppien puiden yli ja potkien irtopaaluja alas tieltään.
Kyläläiset tajusivat riemuineen turhan aikaisin ja pakenivat paikalta.
Tuota ennen Offipete heitti kylän aarteet kyiden pesään ja mietti tyytyväisenä, että sieltäpä hakevat, jos haluavat.

Moni hajaantui metsin ja etsi piilopaikkaa puiden latvoista.
Ee2u kiipesi luomuna männyn suojistoon, asensi riippumattonsa, jonka oli ostanut viime viikolla torilta ja kävi odottamaan.
Ainoa vaan, että kahvia ei voinut tällä kertaa keittää paikan päällä, ettei savu tuo viikinkejä paikalle.

Mayachi juoksi.. Pitkään... Hän juoksi ja vaelsi kohti tuntemattomia maita, hän oli kuin kala vedessä vierailla seuduilla, olihan hän vanha kauppias, joka oli nähnyt monia asioita ympäri maailmaa ja tuli hyvin toimeen itsenäisesti.


Osa III - Löydä


Jone ja Eki olivat koko yön katselleet unikonlinnalle päin ja etsineet merkkejä tuhosta, joita oli runsainmitoin kuullut.
He kuulivat pienen ryminän jokin aika sitten, se oli häviävän pienen kuuluinen, mutta molemmat kuulivat sen. 
He eivät tienneet tuota, että unikonlinnassa käytettiin paalumuurin kaatamistaktiikkaa vihollisen kukistamiseksi, vaan he olettivat, että itse Thor olisi ollut sodassa mukana.

Yö kului rauhaisissa merkeissä, pelko huomisesta kalvasi mieltä, kun kaukana näkyi savua.

Ovatko ystävät selvinneet? Sitä he eivät tienneet, he voivat vain odottaa uutisia.

Aamu sarastui pienestä ikkunaraosta tornin huipulla, joka herätti miehet, jos he olivat edes juurikaan nukkuneet. Molemmat olivat nukkuneet koiran unta koko yön ja miettineet tulevaa.
Jone katsoi ulos ikkunasta ja näki pölypilven lähestyvän kohti kirkkoa.
Hän arvioi, että joukot olisivat juuri lähteneet unikonlinnasta kohti kirkkoa, ryöväämään kirkon aarteita.

Nyt oli ratkaisujen aika! Mitä he tekisivät?
He olivat kahden, ei ollut ketään puolustajia lähimainkaan tällä hetkellä.
Kaikki olivat paenneet omilleen teilleen, paitsi NH82 joka seurasi jo harvaa viikinkijoukkoa turvallisen välimatkan takana ja mietti seuraavaa siirtoaan.
Hän ei tiennyt mitä tekisi, muutakuin seuraisi.
NH;lla oli ikävä tunne, että joku seurasi häntä.. Tai jokin?
Oliko viikingit jättäneet peräänsä miehen? Vai oliko kyse ilveksestä, joka seurasi viikinkejä myös ruuan toivossa?
Hän ei tiennyt tuota varmaksi.. Ainoa varma asia tässä oli se, että hän tunsi olonsa epämielyttäväksi.
Nahka-asu yllään hän liikkui lähes äänettömästi viikinkien perässä ja pääsikin toisinaan nappaamaan hiukan leipää ja olutta kärryistä.

NH mutusteli eväitään puunjuurella, kun hännäki hahmon hiukan kauempana.
Hän laski leivän ja oluensa alas ja katsoi hahmoa.. Hahmo tuli lähemmäs kädet ylhäällä, ikäänkuin antautumisen merkiksi.

Hahmo tuli lähemmäs ja huudahti;

- En ole viikinki!
- Kuka sitten olet muukalainen? Ja miksi seuraat minua? NH kysyi
- Olen Omppu, muukalainen huudahti
- Selvä homma.. Miksi seuraat minua? NH uteli
- Tulen Lahdesta ja olen kuullut, että tarvisitte apua täällä päin. Yhteistä etuahan tässä ajetaan, jos saisimme viikingit pois suomesta Omppu vastasi
- Tule tänne sieltä, äläkä siellä huutele NH sanoi

Miehet söivät leipää ja joivat olutta puunjuurella samalla jutellen, että mitä he tekisivät?
Heitä oli kaksi, mutta yllätyshyökkäys voisi olla paras keino pysäyttää nuo ryöstelevät joukot.
Ehkäpä he saavat tilaisuuden, jos viikingit ovat umpikujassa vaikkapa räikälänjoen metsässä, siinä missä on metsä ja ennen jokea pystysuora kallio.
Jos he tuikkaisivat metsän tuleen, niin viikingeillä ei olisi mahdollisuutta selvitä.
Kohti Tarinmaatahan nuo etenevät ja mahdollisuudet voisivat olla hyvät.
Miehet päättivät yrittää toteuttaa tätä suunitelmaa ja luottivat muinaiseen vartijan voimaan, joka oli joen toisella puoellla ja katsoi kohti kalliota.
Ikäänkuin tarkastelee, että koska viikatemies pääsee korjaamaan satoaan.

Miesten tehdessä suunitelmaa Jone ajatteli, että on ehkä parempi hävittää kirkon omaisuus, kuin antaa se viikinkien käsiin.
Eki oli samaa mieltä ja he päättivät yhdessä juosta karkuun hävitettävien esineiden kanssa.
Ajatus oli karmaiseva, mutta kahdesta pahasta se pienempi paha.

Miehet lähtivät juoksemaan

He ohittivat Laurinmäen torpat ja tuulimyllyn, he juoksivat Taaranlähteen ohitse, vasemmalle puolelle jäi kievari.
He juoksivat noin 700m aina räikälänjoen kivisillalle.
He ylittivät sillan yksissä tuumin ja ottivat sillalta suunnaksi  luode, mennen joen pienarta pitkin. (mitä NH ja Omppu hiukan kirosivat, ettei tullut heitä päin, olisivat saanneet viikingit satimeen)
Joen toiselle puolelle jäi kievari ja he kävelivät hamppulantien viereistä pienarta pitkin. Varovaisesti, että eivät tuhoa arvokkaita peltoja.
Oikealla puolella loppui Hamppulan koulun pieni metsikkö ja joen toisella puolellakin oli taukoa metsikössä ja kaislikkoinen kohta.
Ison kiven kohdalla he pysähtyivät.

Jone heitti suosiolla kirkon aarteita jokeen ja kun Eki oli tekemässä samaa, hävittämässä vuosisatoja säilyneen laatikon sisältöineen, niin paikalle ilmestyi suuri sammakko, salama päänsä päällä.

- Minä olen tuon laatikon suojelija myös, Sammakko julisti

Miehet katsoivat hämmentyneenä ilmestystä, mutta hämmästys muuttui pian jälleen pakokauhuksi ja Eki sai selvitettyä päätään.

- Mitä me teemme, suuri sammakko? Keinot alkavat olemaan loppu, Eki sanoi
- Älkää heittäkö laatikkoa jokeen muiden aarteiden joukkoon, vaan viekää se tuonne puuhun, tarkemmin sanottuna N 60 53.054 E 24 35.799, Sammakko neuvoi
- Mitä ihmettä nuo numerot oikein ovat? Jone kysyi
- Äh.. Antaa olla, kerron miten tuonne pääsee, eli jatkakaa matkaanne eteenpäin joen pienarta pitkin, kohti kiviröykkiötä, jossa on muinoin sijainnut sepän paja. Laittakaa laatikko puuhun kiinni Sammakko sanoi
- Lupaan, että edes Thorin vasara ei pysty tuohon laatikkoon! Sammakko vakuutti

Niin Jone ja Eki veivät laatikon puuhun ja kiinittivät sen tukevasti juuri oikealla hetkellä, sillä jäljelle jäänneet viikingit olivat tulleet paikalle.
Heidän edessään seisoi itse tarunhohtoinen Thor vasaran kanssa ja Thor julisti;

Nyt saamme vihdoinkin tuon pyhänjäännöksen, mitä olen jahdannut vuosia!

Thor iski vasarallaan laatikkoon, tuli mahtava välähdys joka sokaisti kaikki hetkeksi. Thorin vasara jäi laatikon kanteen kiinni Thor katosi tuhkana räikälänjokeen.

Vaimea Eeeeeeeeiii, olin niin lähellä.... huuto hävisi tuuleen samalla kun viimeisetkin tuhkat jäivät kellumaan joen pinnalle ja virtaava joki vei niitä kohti kernaalanjärveä.

Viikingit pelästyivät tätä näkymää toden teolla ja he pakenivat paikalta juosten, että noin mahtava esine ei vahingottaisi heitäkin.
Itse Thorkin kohtasi voittajansa nytten ja jästit tajusivat tuon, että he eivät voineet enään tuhota asumuksia täällä päin, kun hämäläisillä on niin mahtava voima takanaan.

Kun tilanne oli rauhoittunut, niin Jone uskalsi avata suunsa ja kysyä asiaa, joka on ollut tabu vuosisatojen ajan;

- Avataanko tuo laatikko? Jone kysyi
- Avataan, mutta minä teen sen, olenhan laatikon vartija, Eki sanoi

Eki raotti laatikon kantta ja sisältä paljastui mahtava aarre tavaroineen ja erikoisella viholla. Laatikossa oli myös jonkinmoinen merkitsijä narulla kiinni.

- Olen varmaan ensimmäinen ihminen, joka on avannut tämän laatikon! Eki huudahti
- Otan ja kirjoitan nimeni historiaan, tähän outoon vihkoon, jotta muutkin näkevät, että olen ollut kaikista rohkein ja avannut laatikon.

Jone ei tiedä, milloin hän tohtii nimensä tuonne kirjoittaa tai ottaa merkitsijällä kuvan talteen itselleen, mutta aika näyttää..


Osa IV - Nauti

Vaikka tarina sisältääkin varmasti paljon asiavirheitä, niin ei se mitään :)
Nautitaan elämästä ja kätköilystä, kiitoksia kaikille mukana olleille kanssa kätköilijöille, olkoon tämä jonkinmoinen kunnianosoitus teille ja pahoitteluni, kun kaikkia en maininnut tässä.
Teitä on niin monia!

Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut ulosannistani ja tarkastajat päästävät tämän kerralla pihalle ;)
Jos joku mielensä tästä pahoitti, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä, ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, vaan osoittaa kiitollisuutta teille ja muille.

Jos nyt olet skipannut tämän tekstin or you wont understand what i have wrote there niin tässä on koordinaatit loppupurkille;

Additional Hints (No hints available.)



Advertising with Us

Inventory

View past Trackables

What are Trackable Items?

Bookmark Lists

View all bookmark lists...