Älä käytä voimaa! Kätkö on ratkaistavissa älyn voimalla.
Etsi tarinasta jokaisesta kappaleesta yksi nuolensuunta, suuntia on yhteensä 9.
Ylä, ala, oikea, vasen
Kello 12, kello 3, kello 6, kello 9
Pohjoinen, itä, etelä ja länsi
Istun kalliolla, länsituuli hivelee kasvojani. Palaan mielessäni 1800-luvulle 5 sukupolven päähän tähän samaan paikkaan, tähän samaan rantaan.
Ukkini ukki Juho Hämäläinen muutti vaimonsa Nannyn kanssa Niemelään, Pitkänpohjan tilalle alkuperäiseltä Hämälän tilalta. Vanha savupirtti sijaitsi nykyisen portin oikealla puolella. Paikalla on enää vanha maakellari. Rannassa oli rantasauna, jossa kylvettiin, pestiin pyykit ja synnytettiin.
Tilalla viljeltiin maata ja hoidettiin eläimiä. Isoisovanhemmillani oli neljä lasta. Joista keskimmäiset lapset Emma ja Iivo jäivät hoitamaan kotitilaa vanhempiensa kuoltua. Sisaruksista vanhin, Erkki muutti Helsinkiin liikemieheksi ja kävi Venäjän kauppaa itänaapurimme kanssa. Hän puhui sujuvasti jopa seitsemää kieltä. Sisaruksista nuorin Ester kuoli sydänvikaan.
1900-luvun alkupuolella luovuttiin savupirteistä. Niemeläänkin rakennettiin uusi päärakennus vuonna 1915. Tämä rakennus toimii edelleen tilan päärakennuksena. Iivo haki päärakennuksen hirret Tetriniemestä hevosella ja veisti ne käsin. Talon tilkkeenä käytettiin tappuraa ja seinäsammalta. Talon alapuolella oleva sokkeli on tehty paasikivistä. Ylimääräistä rahaa ei ollut ja myös ovet ja ikkunankarmit Iivo teki itse.
Iivon täyttäessä 50-vuotta luultiin, ettei hän enää vaimoa löydä ja tilalle ei tule jatkajaa. Myös Emma oli ”vanhapiika”. Eräänä syyskuisena aamuna kello 6 tilalle tuli uusi piika, parikymppinen Nanna. Pian kuitenkin Iivo ja Nanna rakastuivat. He ehtivät saada neljä lasta. Vanhin lapsista on Väinö, minun ukkini.
Ukkini jatkoi kotitilaa isänsä kuoltua. Hän löysi elämänsä rakkauden Annelin, mummini. He hoitivat tilaa muutaman vuoden. Niemelässä oli pienet ja kiviset pellot, joten isovanhempani muuttivat Viinijärvelle Pohjois-Karjalaan parempien viljelysmaiden perässä 1973 vuonna.
Vuonna 1997 isovanhempani päättivät remontoida Niemelän vanhan päärakennuksen eläkepäivilleen. Heidän vanhin poikansa jatkoi maatilaa Viinijärvellä. Päärakennuksessa oli tilaa useammalle kuin kahdelle, joten mummini ehdotti, että he rakentaisivat yläkertaan aamiaismajoitushuoneita ja perustivat yrityksen uuden yrityksen vuonna 1998. Kysyntä kasvoi ja yritys laajeni. Rakennettiin kaksi mökkiä, tilausravintola, suuri 20 hengen savusauna, 100 hengen juhlatila.
Kun yritys perustettiin, olin 4-vuotias. Sanoin ”Tulen tänne jäätelön myyjäksi.” Aloitin yrityksessä kesätyöntekijänä 14-vuotiaana ja tein pari vuotta kesätöitä. Yhtenä lämpimänä kesäpäivänä ripustimme mummin kanssa pyykkejä yläpihalla narulle, kun sanoin, että voisin tulla tähän yrittäjäksi.
Minusta on ihanaa jatkaa perheyritystä sukutilalla. Tykkään työstä, jota ei oikeastaan voi työksi kutsua. Tämä on enemmänkin elämäntapa, jota teen täydellä rakkaudella, koko sydämestäni. Jokainen kohtaaminen asiakkaan kanssa on minulle tärkeä ja haluan tehdä jokaisen vierailusta ikimuistoisen. Ukki ja mummi ovat päivittäin apunani ja tekevät edelleen paljon töitä. Juomme iltapäivisin kahvit yhdessä aina kello 3 ja keskustelemme päivän tapahtumista ja tulevista päivistä. Isovanhempieni läsnäolo on minulle todella tärkeää yrittäjyyteni polulla ja olen oppinut isovanhemmiltani paljon ja paljon on vielä opittavaa.