Kätkösarjan ideana on, että kunkin kätkön ensimmäinen löytäjä (FTF-loggaaja) tekisi
noin kahden viikon kuluessa aakkosten seuraavalla kirjaimella
alkavan Merikarviaan liittyvän kätkön. Jos FTF-loggaaja ei kykene itse
kätköä tekemään/löytämään toista tekijää, voi ottaa yhteyttä sarjan
ensimmäisen kätkön tekijään. Kätkö voi olla esim. jokin rakennus,
historiaan/kulttuuriin liittyvä paikka/henkilö,yritys tai mikä
tahansa muu Merikarviaan liittyvä. Kopioithan tämän tekstin myös seuraavaan kätköön!
Tämä kätkö on sarjan S-kätkö
Sangen vilkasta oli Merikarviallakin niin hyvin pitäjänkeskuksessa kuin syrjäkylissäkin punaisten toiminta pitkin vuotta 1917. Punakaarteja perustettiin ja valkoisten toimintaa pidettiin tiukasti silmällä. Ja hätäkös oli toimia, kun selkäsuojana oli tänne sijoitetut venäläiset maaväki- ja meriväkiosastot, joiden kanssa sopi veljeillä. Mutta toimintaan ryhtyivät täällä niin kuin muuallakin, myös isänmaalliset ainekset hoitamaan. Tämä tapahtui selvemmin syksyllä 1917. Tietysti toiminta täytyi olla varovaa, harkittua, salaperäistä ja naamioitua. Itsesäilytysvaisto etupäässä pani verrattain pienen, mutta silti isänmaallisen innostuksen läpitunkeman joukon miehiä ryhtymään toimintaan, vaikka ei vielä kellään toiminnan lopullinen päämäärä ollut selvillä, tuskin toiminnan ääriviivatkaan. Innostuksella, joka herätti viranomaisten ja syrjäisten huomioita, ruvettiin maassamme perustamaan palokuntia, joka toimenpide itse asiassa oli naamioitua suojeluskuntatoimintaa ja aseitten harjoitusta.
Lauantaina 8.9. päivän iltamyöhään, salaisen kutsun saatuaan, saapui joukko Merikarvian Yli- ja Alakylän jämeriä, isänmaallisesti innostuneita miehiä Ylikylän Vähälle Näsille. Miesten kokouspaikkaan kiiruhtamista eivät äkänneet miksikään kirkontapuliin sijoittuneet ryssät eivätkä lähellä olevan kasarmin merisotilaatkaan. Vihtori Näsin tilavassa salissa, joka tällä kertaa sattui olemaan huonekaluistaankin jotenkin tyhjä, kokous pidettiin. Etteivät valot millään tavoin herättäisi huomiota ja punaisten hermostumista, vedettiin uutimet alas, joten toimittiin peitetyin valoin.
Mitään pöytäkirjaa ei päätetty pitää, ettei sen jouduttua mahdollisesti vieraisiin käsiin kellekään tulisi ikävyyksiä. Jäsenluettelo kuitenkin laadittiin, johonka kukin omakätisesti kirjoitti nimensä. Pitkäviiva, joka vedettiin keskelle arkinsivua, jakoi jäsenet aktiivisiin ja muuten asiaan kannattaviin jäseniin. Kaikki eivät uskaltaneet tähän ilman otsikkoa olevaan listaan kirjoittaa. Perustettiin näin suojeluskuntajärjestö Merikarvialle ja sen nimeksi pantiin: Merikarvian Suojelusvartio. (lähde: Akseli Hakosalon muistelmat vapaussodan jälkeen/sota-arkisto)
Itse kätkö esittelee Suojelusvartion/Suojeluskunnan ampumaradan. Varsinaisesta ampumaradasta on jäljellä enään betoninen näyttösuoja ja sen taakse kasattu maavalli. Näyttösuoja helpotti harjoittelua, sillä sen suojista pystyttiin osoittamaan ampujille osumakohdat. Harjoittelulla saatiin ylläpidettyä ampumistaito, jota sitten tarvittiinkin talvi- ja jatkosodissakin.