![]()
Helppo peruskätkö Isojoella (1dl purkki) kultakuusen läheisyydessä. Sillä on tarkoitus ihailla kuusta, ei kuluttaa aikaa kätkön etsimiseen. Aikoinaan kun tätä tietä oikaistiin, niin tämä kuusi jätettiin paikoilleen. Ojaa ei kaivettu tämän kuusen kohdalta niin leveäksi, kuin muualla.
Kultakuusi (Picea abies f. aurea) on metsäkuusen erikoismuoto, jonka uusien versojen kärjet ovat vaaleankeltaisia tai kullankeltaisia. Keltaiset kärjet vihertyvät jo kesään mennessä, mutta joissain keltakuusissa keltaisuus näkyy vielä syksyn jälkeen talvellakin. Kultakuusen uusien versojen keltainen väri johtuu viherhiukkasten rakenteesta.
Kultakuusia tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa. Kultakuusen kantoja ovat muun muassa 'Iitin kultakuusi' ja 'Kesälahden kultakuusi' (Meilahden arboretum). Kultakuusesta on myös viljelylajikkeita, kuten 'Kulta-Lumikki', 'Kulta-Päivikki' ja 'Kulta-Talvikki'. Kellertävän värinsä talvellakin säilyttäviä kultakuusia on muun muassa Kihniön Ratikylässä. Muualla kultakuusia on mm. Imatralla Stora-Enson palstalla ja Kuhmoisissa. Kultakuusia kasvaa harvassa Pohjois-Suomeen saakka ainakin Oulun seudulle saakka, jossa on merellinen ja leuto ilmasto, mikä vastaa eteläisempää kasvillisuusvyöhykettä.
Isojoen tienvarren kultakuusi on mahtava yksilö. Väritys on hieman erilainen kuin muissa kultakuusissa. Se ei oikeastaan ole kliimaksissaan tyypillisen luonnonvalkoinen vaan jopa hivenen siniharmaaseen ja hopeaan vivahtava. Kultavärin hävitessä kesemmällä se jättää vielä pitkään viipyvän kultaisen juovan valopuolen neulasriveille.
HUOM: Nimi vihossa on löytö, ilman sitä lokkaus poistetaan kyselemättä