Hiihtäminen on keksitty kivikaudella. Vaikka suksien tekeminen olikin työlästä, saattoi suksilla saavuttaa runsaslumisina talvina kaukaisia seutuja ja näin laajentaa heimonsa saalistusaluetta merkittävästi. Sukset ovatkin olleet arktisessa luonnossa merkittävä keksintö.
Puusukset mätänevät nopeasti eikä niitä pitäisi löytyä luonnosta. Mutta ihmistoiminta on joskus yllättävää. Kuten tälläkin kätköllä sen huomaa.
Aikoinaan suo-ojia kaivellessa on löytynyt hyvinkin vanhoja suksia. Sukset työnnettiin ilmeisesti tahallaan turpeen alle tai suonsilmän vesilammikkoon. Märässä turpeessa puuaines säilyi mätänemättä tuhansia vuosia ja siksi tietämyksemme suksen muinaishistoriasta on melko pitkä.
Ilman suolöytöjä historioitsijat väittäisivät, että sukset keksittiin vasta rautaisten työkalujen myötä ja ne yleistyivät siksi vasta varhaiskeskiajalla. Ensimmäisen kerran oikeat muinaissukset tuotiin tieteen silmien eteen, kun Suomessa tehtiin suolöytö 1897. Sen jälkeen on tehty yli 300 suksilöytöä ja kuva muinaisesta hiihtämisestä on auennut suksi sukselta.
Ensi vuoden 2017 MM-kisat ja tämänvuotiset 2016 MM-esikisat antavat vanhoille käytöstä pois jääneille suksille uuden elämän keräämällä niitä hyötykäyttöön. Vanhoista kierrätyssuksista rakennetaan talkoovoimin erilaisia yleisötiloissa tarvittavia somisteita ja kalusteita kuten tilanjakajia, lampunvarjostimia ja istuimia. Vaikka Tupunakkakin oli nuorena tyttönä kova hiihtämään, nämä Järviset eivät ole Tupunakan entiset sukset. Nämä ojanpenkalle joskus jätetyt sukset saavat tässä odotella parempia hiihtokelejä ja latuja