Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit'synnyttävät lapssi, joiren puhet emme ymmärrä,
kuka nimpal mukavast hiippailee pois Suami-neidon aitan liepeilt,
neidon jonka kupeet huakuvat, ny, ikuist kylmyyttä.
ja sen ei mar mies, Kui mun nysse tarttis sano jussi, seisoo ei mar yksin suan lairal,
on kuakka kui mun nysse tarttis sano puronnut, räkä valuu hikisel poskel.
Eikä mies tierä mitä tehrä, mihin mennä ny,
on sil kylmä, kylmä kuten sisälläni o.
Chorus:
Mutta mää olen ja elän ja henkitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Katson ulos ikkunast, en näe iloa tääl.
Levinneitä hiekkalaatikoit, räkäissi lähikapakoit.
Joista sem pare vaa yksinhualtajat raahaavat kyl mar sit yhren yän Toivojaan,
jotka poistuvat aamul, enne ku lapset heräävät.
Anna mul kätesi, ja nii om mone muukki sanonu anna lupaus huamisest,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään totanoi elämään.
Tähän päivään, jos kaikuvat patsairen vai kummottos jylhät Mut kumminki äänet,
jossa syntyny kulkee kualleena etsitte hautapaikkaansa.
Chorus
Niin kaunis o kuunsirppi,
niin raikas o syksyn sateen jälkeine tuaksu!
Kuka mahtaks sitä sanokka kehrata tääl komentaa? Ketä tääl totelas?
Kahta suurta jumalaa, Ahneut nimpal mukavast ja Sem pare vaa rahaa,
joiden temppeleinä ei sunkka toimivat pörssit ja sem pare vaa ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.
Tiätty tuulest kuuluu, ei ol kui mun nysse ta17tis sano kaikki kyl mar sit kohrallaan
yks uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan
kuuta vasten voi täsä ny nährä nimpal mukavast suren ulvovan
vaan ei aamukasteen nousevan lehtisse pihlajan
näitä mää mietin, mietin ku katson etelään
ei yrintalvet simmottos sit vaa siel kalistele peitsiään
eikä päivä paist, paist itseään häveten
voi matalist vesist pääst kävellen, kävellen
- vaan mepä käyrään tuult kylväen
pohjoist totanoi viljaa tääl kui vaa taitetaan
pohjoist viljaa
pohjoist viljaa tääl kui mun nysse tarttis sano taitetaan
kirkuvat sem pare vaa linnut, kiertävät 9aata tiätty jäätyvää
kevään silmut, he kui mun nysse tarttis sano meil silmuiks myäs jää
huutamal voi saara ei sunkka kiven itkemään
vaan ei puhumal toist vai 8ummottos anteeks pyytämään, pyytämään
- ja niinpä ei sunkka meil tuult kylvetään
pohjoist viljaa tääl taitetaan
pohjoist viljaa
pohjoist viljaa tääl taitetaan
pohjoist viljaa ain vaan
vaan saavat viäl uuren po4joisen ikuisuuren
haaskalinnut saalistaa
pohjoist viljaa tääl taitetaan
pohjoist viljaa
pohjoist viljaa ain ei sunkka vaan
Olen totanoi tehny kaiken niin ku munt opetettiin
synnit joist valmiiks tiätty armahrettu on
pelaan mut pelkään ei mar et kertynyttä velkaa
syyttömät taas vuarollaan
kovan koron kans joutuu maksamaan
tahtoisin kaiken täält mukaani
en täsä ny jättää elää muiren taakaksi
vaan täält mitään ku ei kui vaa mukkan saa - piru minut periköön
perintöäni jää vaalimaan
syytön syntejäni kantamaan
täält ni16ä ku en mukkan saa simmotis sit vaa - piru minut periköön
mikä kui vaa mää olen ketään neuvomaan tai mitään opettamaan
esimerki antamaan - perunkirjoitukseni ei ol mahtaks sitä sanokka kehrata lasten luettavaa
syvään minut hauratkaa ja pian unohtakaa
tai kyl mar sit miehenmalli mitätön taas uuren totanoi polven viestinviejän kui vaa saa
tahtoisin kyl mar sit kaiken täält mukaani
en jättää kui mun nysse tarttis sano elää muiren taakaksi
vaan täält mut kumminki mitään mahtaks sitä sanokka kehrata ku totanoi ei mukkan mut kumminki saa - piru ja nii om mone muukki sanonu minut periköön
perintöäni jää vaalimaan
syytön syntejäni kantamaan
täält niitä ku en mukkan saa - ja nii om mone 000kki sanonu piru minut periköön
tahtoisin kaiken täält mut kumminki mukaani
en jättää elää totanoi muiren taakaksi
vaan täält mitään ku ei mukkan saa - piru täsä ny minut periköön
siis kui unohtuu haluan?
Koska niin paljon teitä rakastan
hyvä munst vain muistakaa
ja loput piru perikössen