Korpilahden Suojeluskunnan Rutalahden kyläosasto ja lotat rakennuttivat Suojarinteen yhdessä kyläläisten kanssa yhteiseksi suojeluskuntatalokseen.
Vapaussota-kansalaissodan jälkeen Rutalahden suojeluskunta (virallisesti Korpilahden ja myöhemmin Leivonmäen Suojeluskunnan Rutalahden kyläosasto) oli kylän valtajärjestö. Toiminnan kiintopiste oli aluksi Jussilassa - talvisin tuvassa ja kesäisin navetan vintillä - mutta jo varhain heräsi haave oman talon rakentamisesta. Suojeluskuntatalo haluttiin rakentaa Rutalahden keskustaan hyvien kulkuyhteyksien varrelle. Auvilan nuori isäntä lupasi suojeluskuntatalolle tontin vanhalta koulunmäeltä ja virallisesti tontti luovutettiin lahjakirjalla 24.9.1936, kun talo oli jo valmis.Suojeluskuntatalon rakentaminen annettiin urakalla luhankalaisen Nestor Virtasen tehtäväksi. Urakkasummaa ei kukaan enää muista, mutta tarvittavat rahat saatiin kokoon keräyksellä, iltamilla, kesäjuhlilla ja arpajaisilla.
Suojeluskuntatalon alakertaan muurattiin myös putka ja se oli Uolevi Ilmosen mukaan ahkerassa käytössä. Kaikissa tilaisuuksissa, mitä Suojarinteellä järjestettiin, oli hyvä järjestys, koska humalaiset vietiin armotta putkaan, kertoi Ilmonen.
Talo valmistui 1936, jonka jälkeen sitä alettiin käyttää ahkerasti. Suojeluskunta ja lotat järjestivät omia isänmallishenkisiä koulutus- ja juhlatilaisuuksiaan, mutta alusta lähtien talo oli myös kaikkien muitten käytössä. Suojarinne ehti alkuperäisen isäntänsä käytössä olla vain muutaman vuoden, kun uusi sota alkoi, ja kaikki muuttui. Useina vuosina sotilaitten autoporukka, joka ajoi halkoja Päijänteeseen, oli majoitettuna Suojarinteellä, ja lotat muonittivat heitä. Jatkosotaan lähiseudun miehet kokoontuivat Suojarinteelle, osa heistä yöpyi talossa ja heitäkin muonitettiin sen suojissa.
Rutalahden suojeluskunta oli omistanut talon vain kahdeksan vuotta, siitäkin suurimman osan aikaa sota-aikana, kun se joutui yllättäen siitä luopumaan. Rauhanehtojen mukaisesti suojeluskunnat ja lotat oli järjestöinä lopetettava 1944. Suojarinne päätettiin luovuttaa uuden kotipitäjän, Leivonmäen, urheiluseuralle. Voimistelu- ja Urheiluseura Leivonmäen Pyry sai Suojarinteen tontteineen ja irtaimistoineen maksutta omistukseensa 1944.
Rutalahden nuorisoseura ja Rutalahden Hevosystäväinseura ostivat Suojarinteen 7. helmikuuta 1951 päivätyllä kauppakirjalla takaisin Rutalahteen. Kauppasumma oli miljoona markkaa ja lisäksi kauppaan kuului ehtoja Pyryn kiinnelainasta. Vielä samana vuonna irtaimisto ostettiin sen lisäksi 75 000 markalla.
Aluksi sopimus oli, että Hevosystäväinseuran osuus oli kiinteistöstä ja irtaimistosta 80% ja nuorisoseuran 20%. Tammikuussa 1956 sopimusta muutettiin niin, että Hevosystäväinseuralle jäi 45 % ja nuorisoseuralle tuli 55%. Samassa yhteydessä järjestöt sopivat: “Jos kumpikin seura lakkaa, muodostuu kiinteistö säätiöksi kannattamaan Rutalahden kulttuuri- ja liikuntaperinteitä toimintansa lopettaneitten seurojen jäsenten johdolla.” Haluttiin varmistaa, että omistus säilyy Rutalahdessa.
Vaikka oma talo oli kalliilla ostettu takaisin, panostus kannatti, sillä 1950-luvulla se oli erittäin vilkkaassa käytössä: nuorisoseura piti iltamia, esitettiin itse näytelmiä, muualta kävi näyttelijöitä, tanssittiin ja tanhuttiin - ja tanssittiin myös monet häät. Oli marttojen ompelukursseja, hevosystäväinseura näytti elokuvia vähintään kerran viikossa ja piti maakunnan kuulut “Hevosmiesten tanssit” ravien päätteeksi, Osuuskauppajuhlat kokosivat väkeä koko toiminta-alueelta. Talo kuhisi toimintaa, ja aina 1960-luvulle oma talonmies huolehti pihasta, siivouksesta ja lämmityksestä ja asui perheineen päätyhuoneissa. Talkoilla puuhatun urheilukentän valmistuminen lisäsi entisestään käyttöä.
Hevosystäväinseura sinnitteli velkojen kanssa 1960-luvulle saakka. Vuonna 1968 se möi lopunkin osuutensa Suojarinteestä nimellisellä 5000 markan hinnalla Rutalahden nuorisoseuralle, josta silloin tuli talon ainut isäntä.
Ensimmäinen suuri remontti Suojarinteellä tehtiin 1982. Remontissa rakennettiin sisävessat, näyttämö uudestaan puretun tilalle, keittiö kalustettiin, lipunmyyntikopit tehtiin eteiseen. Talo tarvitsi uuden kaivon ja likakaivot ja lämmitysjärjestelmä muutettiin öljykäyttöiseksi, mutta onneksi kaikkia pystyuuneja ei purettu. Osin remontti rahoitettiin Opetusministeriön ja Leivonmäen kunnan tuella sekä ottamalla lainaa. Mutta suuri osuus oli rutalahtelaisten talkootyöllä. Kun remontti oli saatu päätökseen, alkoi uusi innokkaampi talon käyttö.
Tällä hetkellä Suojarinteen piha-alue on ahkerassa urheilukäytössä kesät talvet ja sisällä talossa vietetään monen sortin juhlia häistä hirvipeijaisiin ja merkkipäivistä joululauluiltoihin. Perinnepiiri pyörii kuin luonnostaan sen vanhojen seinien suojissa ja näytelmäpiiri hioo esitystään kesän koitoksia varten. Koulun juhlat tai metsämiesten koirakokeet luontuvat sinne yhtä lailla kuin myyjäiset tai eläkeläisten tanssit. Perinteeksi ovat Suojarinteen kentällä muodostuneet myös kyläkisat kesällä ja laskiaistempaus talvella.
Lähde; Rutalahden kylän kotisivut.
Kätkö on small- kokoinen rasia, jossa logi-vihko. Oma kynä mukaan.
Kätköä etsiessäsi sinun ei tarvitse (eikä saa) purkaa paikkoja. Autot pyydetään parkkeeraamaan talon eteen hiekkakentälle, ei nurmikkoalueille.
Kätkölle on lupa.