"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt."
Ihmisen vaikutuksen Hämeenkankaan metsien tilaan katsotaan alkaneen silloin, kun harjujaksoa alettiin käyttää kulkureittinä. Kyrönkankaan kesätie mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran v. 1459. Matkustajien huolimattoman tulenkäytön seurauksena syttyi usein metsäpaloja. Arveluiden mukaan aluetta poltettiin 1800-luvulla myös tarkoituksellisesti talonpoikien toimesta. Lainsäädännön mukaan metsäpalon sattuessa kruununmetsässä talonpojilla oli oikeus kaataa ja kuljettaa tulen vahingoittamat puut omaan käyttöönsä.
Suurin osa Hämeenkankaasta on vanhaa kruununmaata. Vuodesta 1924 alkaen se oli Metsätieteellisen Tutkimuslaitoksen (nykyinen metsäntutkimuslaitos) hallinnassa. Vuodesta 1935 alkaen Hämeenkangas oli Puolustusministeriön hallinnassa. Vuonna 2002 maat siirtyivät uudelleen Metsähallituksen hallintaan.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa aikalaisten kuvausten mukaan Hämeenkangas on ollut suurelta osin huonoa metsää ja nummimaista aluetta, paikoin pelkkää lentohietikkoa. Alueella on ollut nokisia hiekkaerämaita, joissa on ollut muutamia hiiltyneitä puita pystyssä. Hämeenkankaalla on ollut myös pienehköjä hiekkadyynejä.
Metsätalouskäytöllä ja kokeilutoiminnalla on Hämeenkankaalla pitkä historia. Ilmeisesti siemenpuiden puutteesta johtuen alettiin Hämeenkankaalla kokeilla metsänviljelyä vuonna 1864; yhdeksän hehtaarin alalle viljeltiin 5 kiloa männynsiementä. Alueella kokeiltiin myös muiden puulajien kylvöä. Kylvöt kuitenkin epäonnistuivat ja johtivat lopulta siihen, että hoitoalueella alettiin 1900-luvun alkuvuosikymmenillä suosia istutusta ja kokeilla myös ulkomaisia puulajeja kuten vuorimäntyä.
Kätkö sijaisee Metlan vanhalla koealueella. Kukin kätköilijä voi arvioida vieraslaji vuorimännyn soveltuvuutta Hämeenkankaan maastoon. Anna kätköpurkin olla siten kuin se oli löydettäessä. Lokikirjan saa näppeihin kun vähän höllää korkkia.