Kalliosaari
Kalliosaaren kohdalla aukeaa näkymä Kitkajoen kanjoniin. Keskellä Kitkajokea seisova Kalliosaari on eroosion jäänne. Virtaava vesi on rapauttanut saaren kiviainesta ja jäljelle on jäänyt kovemmasta aineksesta koostuva kalliopaasi. Virtaavassa vedessä viihtyy myös koskikara, joka etsii ravintoa sukeltelemalla pohjakivien lomassa. Talvella koskikaroja on paljonkin Koillismaan sulissa virtapaikoissa. Suurin osa muuttaa kesäksi Pohjois-Ruotsiin ja Norjaan pesimään. Jokunen koskikara löytää pesäpaikkansa myös Kuusamon virtavesien ääreltä. Mustavalkoisen höyhenpuvun vuoksi, koskikara on saanut lisänimen vesipappi.
From Kalliosaari the landscape into the canyon of Kitkajoki opens. Kalliosaari is standing in the middle of the Kitkajoki and it is the relic of the erosion. Flowing water has eaten away the rock material of the island and only the harder material is remaining. The white-throated dipper feels happy in flowing water and looks for food from the bottom. In the winter time there is lots of dippers in the unfrozen places at Koillismaa. Most of them are moving in the summer to Northern Sweden and to Norway.