Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen Suomessa suoritettu erittäin salainen aseiden hajavarastointioperaatio, jolla pyrittiin mahdollistamaan sissisodankäynti sellaisessa tilanteessa, että jos silloinen Neuvostoliitto miehittäisi maan. Operaatio toteutettiin suojeluskuntapiireittäin kunkin piirin paikalliset olot hyvin tunteneiden upseerien johdolla. Toimenpiteen virallinen nimi oli hajavarastointi.
Epäpoliittisuudestaan huolimatta operaatio sai siihen osallistuneiden kautta oikeistolaisen ja selvästi kommunismin vastaisen sävyn. Operaatio toteutettiin päämajan määräyksestä ja sen johdolla, mutta sitä voitiin selvästi pitää Moskovan välirauhansopimuksen vastaisena. Se yritettiin pitää salassa, mutta se paljastui. Liittoutuneiden valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat, että asia oli nopeasti selvitettävä ja että siihen osallistuneita oli rangaistava. Asiasta säädettiinkin erikoislaki, ja lopulta Pohjoismaiden laajimmassa oikeusjutussa toiminnasta tuomittiin 1 488 henkilöä
Varsinaisen asekätkennän lisäksi monet pääoperaatiosta irrallaan toimineet sotilaat järjestivät omia kätköjään, jotka paljastuivat vasta hyvin paljon myöhemmin – kaikki eivät ole paljastuneet vieläkään. Eräs tällainen on sittemmin Törnin–Männistön asekätköksi nimetty ja nähtävyydeksi muodostunut kätkö, jonne Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Lauri Törni ja hänen komppaniansa asealiupseeri, alikersantti Arvo Männistö kätkivät lokakuussa 1944 Lieksan ja Joensuun välillä olevan tien varressa olleeseen kallionhalkeamaan erän aseita ja ammuksia kätkössä oli muun muassa nykyisin Sotamuseossa oleva presidentti Mauno Koiviston käytössä sota-aikana ollut venäläinen Degtjarjov DP-27 -pikakivääri, jonka presidentti tunnisti perän sisällä olleen, hänelle kuuluneen nenäliinan avulla
Tällä paikalla toimivat kuitenkin Vehkalahtelaiset isänmaan miehet "asekätkijät" syksyllä v.1944 ja paikan lähellä sijainneeseen parakkiin kätkettiin Vehkalahden kyliin hajautettua sotamateriaalia.