HUOM! Kätkö on pyörätien puolella kiveä, eikä ole kiven alla... = )
Pyydän käyttämään merkittyjä parkkipaikkoja, ettei asukkaiden kanssa tule hankaluuksia... varsinkin koiranulkoiluttajat tuntuvat olevan ylenmäärin kiinnostuneita epänormaaleissa paikoissa olevista autoista.
OBS! The cache is near the walking way and not under the bolder. Please use the marked parking places!
*************************************************************************
Kiljavahana (Kiljavan kivenä) tunnetun siirtolohkareen nimen synnystä on useita teorioita. Yhdessä niistä touhuaa vanhojen kansantarinoiden mytologinen hahmo Kilja, joka milloin missäkin suuttumuksen puuskassa paiskoo kiviä Lapin perukoilta Hämeen asujien riesaksi. Toinen tällainen hahmo on ollut Hiisi, jonka viskomat järkäleet tunnetaan Hiidenkivinä eri puolella Suomea.
Aleksis Kivikin sijoitti Seitsemään veljekseen tarinan Hiidenkivestä, jonka Aapo kertoo veljilleen härkäpiirityksen ajanvietteeksi. Siinä Hiiden ruhtinas, nähdessään noitatirkistimellään pohjan tunturilta jalon ja kauniin peuransa kuoleman tuskissa, tempaisee julmistuneena linnansa muurista nelikulmaisen lohkareen ja singauttaa sen kohti uhrinsa vieressä riemuitsevaa jousimiestä.
”Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumoon, vaipui alas päivään päin, ja juuri ampumaniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi.”
Kivi esiintyy jo vuoden 1692 asiakirjoissa, tuolloin nimellä Killian Waha. Kiljanvaha on ollut ympäristöstään erottuvana maastokohteena jo alueen muinaisten eräsarkojen rajamerkki: pohjanpuolinen alue nimeytyi loppilaisen omistajatalonsa mukaan Soldinmaaksi ja etelänpuolinen Kiljanvahan maaksi.
1700-luvun puolivälissä Nurmijärvi kuului yhä hallinnollisesti kolmeen pitäjään. Eteläosan kylät olivat Helsingin pitäjää, Nummenpää ja Leppälampi Vihtiä sekä Hyvinkää ja Kytäjärvi Loppea. Samoin jakaannuttiin kahteen eri kihlakuntaan: Raaseporiin ja Porvooseen. Kiljavan kivi, Kilia Vaha, oli yksi rajamerkki kihlakuntien ja kylienkin välisellä rajalla.
Siirtolohkare on suojeltu vuodesta 1986 Luonnonsuojelulain nojalla.
Lähteet:
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Veikko Muurosen haastattelu