Myrkkysienet Mystery Cache

Myrkkysieni-aiheinen mysteerikätkö Rymättylässä.
Finnish poison mushrooms themed mystery cache in Rymättylä.

Sienien aineenvaihdunnan tuloksena syntyy monenlaisia kemiallisia yhdisteitä. Jotkut niistä ovat ihmiselle ja/tai eläimille myrkyllisiä. Sienen myrkyllisyys on lajikohtaista, mutta samankin lajin kohdalla se voi vaihdella kasvupaikan, sääolojen ja sienen iän mukaan. Sienimyrkkyjä tunnetaan lukuisia, eikä kaikkien kemiallista koostumusta ole vielä selvitetty. Mitä hyötyä sienelle sitten on siitä, että se tappaa itiöidensä levittäjän? Ehkä ei mitään, ehkä kaikki on vain sattumaa. Esimerkiksi valko- ja kavalakärpässienen tappavia myrkkyjä amatoksiineita on eristetty mitättömän pieniä määriä herkkusienestä, herkkutatista ja kantarellista. Sienten arvellaan käyttävän noita aineita proteiinisynteesinsä säätelijöinä. Ilmeisesti siis jossakin evoluution vaiheessa/oikusta osa sienilajeista on alkanut valmistaa niitä ylen määrin.

Suomessa kasvaa runsaat kaksikymmentä sellaista sienilajia, jotka käytännössä voivat aiheuttaa myrkytyksiä. Näistä erittäin vaarallisia on noin 11 ja tappavan myrkyllisiä 6. Vakavat sienimyrkytykset ovat Suomessa aina liittyneet sienten syömiseen, ei maistamiseen. Pienen palan maistaminen, josta yleensä pikkulasten myrkytysepäilyissä on kysymys, ei aiheuta vakavan sienimyrkytyksen vaaraa ainakaan jos kysymyksessä on hoidetun pihapiirin alueelta poimittu sieni. Lähes kaikki vaaralliset myrkkysienet ovat miedonmakuisia. Käytännössä merkittävimmät vakavien sienimyrkytysten ja sienimyrkytyskuolemien aiheuttajat Suomessa ovat valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Seitikkimyrkytyksiin liittyvät kuolemat tapahtuivat 20-30 vuotta myrkytyksen jälkeen ja liittyivät munuaisensiirron komplikaatioihin. Sienimyrkytyskuolemia sattuu Suomessa harvoin. Sienimyrkytykseen kuoli Suomessa 1969–2006 kahdeksan henkilöä. Sienimyrkkyjen vaikutukset eri ihmisissä vaihtelevat ja eräät ihmiset ovat selvästi toisia herkempiä myrkylle. Osasta myrkkysienistä saa lievempiä suolisto-oireita, esimerkiksi ripulia ja vatsakipua. Osa puolestaan johtaa pahimmillaan maksan ja munuaisten toimintahäiriöihin. Sienistä saadun myrkytyksen seuraukset voivat vaihdella huomattavastikin. Pahimmillaan on kuolema seurannut jopa viikon kuluessa sienen syömisestä. Valkokärpässieni on potilaan kannalta kohtalokkaampi kuin suippumyrkkyseitikki. Valkokärpässienimyrkytys johtaa nopeasti maksavaurioon, kun taas seitikkimyrkytys aiheuttaa munuaisvaurion, joka on yleensä hoidettavissa keinomunuaishoidolla. Myöhemmin voidaan turvautua munuaissiirtoon. Maksansiirto on munuaissiirtoa dramaattisempi toimenpide. Maksan toiminnan korvaamiseen ei ole olemassa yhtä hyvää apuvälinettä kuin keinomunuaishoito munuaisen vajaatoiminnon yhteydessä. Seitikkimyrkytys ei ole aina aivan varmaa. On todettu tapauksia, että osa ihmisistä on saanut seitikkimyrkytyksen, osa taas ei. Valkokärpässienen kohdalla kaikki saavat myrkytyksen, ja kavalakärpässieni on vieläkin myrkyllisempi kuin valkokärpässieni.

Sienimyrkyt voidaan jakaa niiden vaikutuksen mukaan karkeasti kolmeen ryhmään: solu-, hermo- ja suolistomyrkkyihin. Solumyrkkyjä sisältävät sienet ovat kaikkein vaarallisimpia, jo yhden itiöemän kokoinen annos aiheuttaa hengenvaaran. Tähän ryhmään kuuluvat kavalakärpässieni, valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, myrkkynääpikkä ja korvasieni. Solumyrkyt tuhoavat eläviä soluja. Ensimmäiseksi kohteeksi joutuu ruoansulatuskanava, mutta pahimmin kärsivät aineenvaihdunnaltaan vilkkaat elimet kuten maksa ja munuaiset. Syklopeptideihin kuuluvia amatoksiiineja ja fallotoksiineja sisältävät valkokärpässieni, kavalakärpässieni ja myrkkynääpikkä. Nämä yhdisteet vaikuttavat ensisijaisesti maksaan. Myrkyt toimivat elimistössämme myös RNA-polymeraasissa inhibiittoreina estäen näin proteiinisynteesin normaalin kulun. Nämä myrkyt ovat rakenteeltaan kestäviä, joten maksa ei pysty hajottamaan niitä vaan tuhoutuu vähitellen. Suippumyrkkyseitikki taas sisältää orellaniini-nimistä myrkkyä, joka tuhoaa eritoten munuaisia ja vaikuttaa elimistössämme tapahtuviin redox – eli hapetus-pelkistysreaktioihin. Orellaniinillä on todettu olevan usein pitkäkin viive. Korvasientä lukuunottamatta näiden tappavien sienilajien sienien myrkky on rakenteeltaan kestäviä ja veteen liukenematonta, joka tarkoittaa, että myrkky ei lähde pois ryöppäämällä (keittämällä). Hermomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielentilaan. Yleisimmät hermomyrkkyjä sisältävät sienet ovat punakärpässieni, ruskokärpässieni ja pantterikärpässieni. Myös monet pienet malikat (Clitocybe), risakkaat (Inocybe) ja madonlakit (Psilocybe) sisältävät hermomyrkkyjä. Hermomyrkkyjä ovat muskariini sekä sille läheiset yhdisteet muskimoli, muskatsoli ja iboteenihappo. Oireet ilmenevät 1-4 tunnin kuluttua sienen syömisestä muun muassa hikoiluna, syljen erittymisenä, sekavuutena, näköhäiriöinä ja alentuneena verenpaineena. Oireet ovat yleensä ohi puolen vuorokauden jälkeen. Vaikutukset ovat usein samantapaisia kuin alkoholilla. Itse asiassa alkoholikin on hiivasienen aineenvaihduntatuote ja siksi määriteltävissä sienimyrkyksi. Sienet voivat myös olla huumaavia, jolloin vaikutus on tajuntaa laajentava. Tällaisia sieniä ovat muun muassa eräät madonlakki-sukuun kuuluvat sienet, joissa on psilosybiini tai psilosiini-nimisiä yhdisteitä. Hallusinogeenisten sienten käyttö huumeina on Suomessa rikos. Niin sanotut antabussienet aiheuttavat myrkytyksen, jos niiden kanssa nautitaan alkoholia. Suurin osa näistä sienistä ei muistuta erehdyttävästi ruokasieniä. Suolistomyrkyt aiheuttavat ruoansulatuskanavan ärsyyntymistä. Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät esimerkiksi lakritsirousku, isokaulussieni ja puna- ja kitkerälahokka. Tällaisia myrkkysieniä on paljon, eikä kaikkien sienten vaikutusta vielä tunneta. Eräät hyvätkin ruokasienet ärsyttävät ruoansulatusta, jollei niitä valmisteta asianmukaisesti. Esimerkiksi kirpeät rouskut vaativat keittämisen ja mesisieni ja punikkitatit perusteellisen kypsentämisen. Vatsanväänteet ja pahoinvointi alkavat keskimäärin nopeasti eli minuuttien tai parin tunnin sisällä sienen nauttimisesta. Ruokamyrkytys aiheuttaa samanlaisia oireita. Oksentaminen poistaa myrkyllisen sienen elimistöstä, joten yleensä ei tarvita lääkitystä.

Useat eläimet syövät myös myrkyllisiä sieniä, mutta myrkynsieto vaihtelee lajista toiseen. Kaikilla sitä ei ole ollenkaan. Esimerkiksi koirille myrkyllisiä ovat periaatteessa samat sienilajit kuin ihmiselle. Sienisääskien toukat käyttävät ainoaksi ravinnokseen itiöemiä, ja ne syövät myös ihmiselle myrkyllisiä lajeja, kuten kärpässieniä, ja ihmisen ruoansulatuskanavaa ärsyttäviä kirpeitä rouskuja. Myös etanat ja kovakuoriaisten toukat syövät myrkkysieniä. Oravat taas ripustavat itiöemiä kuivumaan talviravinnoksi oksanhankoihin. Todennäköisesti kuivatus vähentää myrkkyä. Märehtijät, kuten hirvet, lampaat ja lehmät, pystyvät syömään aika suurta osaa näistäkin sienistä jotka ovat meille myrkyllisiä. Märehtijöille sienien syöminen ei näytä olevan niin tarkkaa, koska niiden pötsin symbionttiset mikrobit voivat hajottaa sienimyrkkyjä. Esimerkiksi poro popsii punaista kärpässientä ilman minkäänlaisia oireita.

Jos on syytä epäillä potilaan syöneen myrkyllistä sientä, hänelle annetaan lääkehiiltä: aikuiselle 50g ja lapselle 1g/kg. Jos kyseessä on valkokärpässieni (tai kavalakärpässieni), suippumyrkkyseitikki tai raaka korvasieni eikä potilas ole jo oksentanut, voi myös mahan tyhjennystä harkita. Mahan tyhjennyksen edellytyksenä tietysti on se, että sienen syömisestä on kulunut niin vähän aikaa (alle 6h), että sientä voi todennäköisesti vielä olla mahalaukussa. Oleellista on, että hoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa ja että potilas, jolla on vakava sienimyrkytys, lähetetään ajoissa hoitopaikkaan, jossa on tarvittavat hoitomahdollisuudet. Sienen tunnistaminen on usein melko vaikeaa, mutta sitä kannattaa aina yrittää, sillä se auttaa hoidon oikean intensiteetin valinnassa.

Menneiltä ajoilta on säilynyt kertomuksia sienten aiheuttamista kuolemantapauksista, jotka liittyvät historiasta tunnettuihin henkilöihin. Rooman keisari Claudius myrkytettiin kuoliaaksi sieniruoalla vuonna 54 jKr. Varhaisin tunnettu kotiateriaan liittynyt sienimyrkytys tapahtui antiikin Kreikan runoilijan Euripideen (n. 485–406 eKr.) perheessä, jolloin siihen menehtyivät yhden vuorokauden aikana Euripideen puoliso, tytär ja kaksi poikaa. Muita myrkkysienien uhreja ovat olleet mm. Rooman keisari Jovianus (k. 364), Avignonin paavi Clemens VII (k. 1394), Contin prinsessa Louise-Marguerite de Lorraine (de Guise) (k. 1631), Venäjän tsaarin Aleksin leski Natalia Kirillovna Naryshkina (k. 1694) sekä Saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Kaarle VI (k. 1740).

• Valkokärpässieni sisältää amatoksiineja ja fallotoksiineja, jotka vaurioittavat maksaa, munuaisia ja suolistoa. Noin 5–24h syömisen jälkeen ilmaantuu vatsakipuja, oksennuksia ja ripulia sekä neste- ja suolavajausta. Kuolleisuus on hoitamatta jopa 80–90%. Jos myrkytys ei ole paha ja hoito aloitetaan ajoissa, on toipuminen tavallista ja kuolleisuus vain 5–15%. Toipuville ei jää pysyviä elinvaurioita. Keittäminen ei poista myrkyllisyyttä sienestä. Useat syötävät herkkusienet muistuttavat erehdyttävästi valkokärpässientä. Valkokärpässienen selvimmät tuntomerkit ovat kokonaan valkoinen väri, pysyvästi valkoiset heltat ja jalan tyveä ympäröivä tuppi. Herkkusieneltä tuppi puuttuu ja heltat tummuvat melkeinpä mustiksi sienen kypsyessä. Laji on joinain vuosina melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaistuu mentäessä pohjoiseen. Pohjoisimmat varmat löytöpaikat ovat Kainuussa
• Kavalakärpässieni on maailman myrkyllisin sieni. Se on ollut syyllisenä yli 90% maailmalla tilastoiduista sienimyrkytyskuolemista. On arvioitu, että 5–8mg (yksi pieni sieni, painoltaan 25g) on ihmiselle hengenvaarallinen annos. Kavalakärpässieni sisältää samoja myrkkyjä kun valkokärpässieni. Myrkkyaineet, oireet, myrkytyksen kulku ja hoito ovat siten samantapaiset kuin valkokärpässienellä. Syynä virhemäärityksiin on sienen kavala, vaihteleva väritys ja monesti olennaisimmat tuntomerkit, rengas ja tuppi, ovat saattaneet sientä huolimattomasti poimittaessa irrota tai jäädä maahan. Tällöin sieni voi muistuttaa haperoita, joista millään lajilla ei kuitenkaan ole irtotyvisiä helttoja. Meillä lähinnä mieleen tulevat vihertävän sävyiset koivuhaperot ja sillihaperot. Kavalakärpässieni elää Suomessa harvinaisena vain lounaisrannikolla, muun muassa Halikossa, Turun seudun tammilehdoissa, Ruissalossa, Saaristomeren kansallispuistossa ja hieman yleisempänä Ahvenanmaalla.
• Suippumyrkkyseitikki sisältää orellaniinia, joka on erityisesti munuaismyrkky. Oireet ilmaantuvat vähitellen ja salakavalasti vasta 2–17 vrk syömisen jälkeen. Silloin virtsan eritys alkaa vähentyä ja se voi lakata kokonaan. Terveydelle vaarallisen myrkkymäärän saamiseksi sientä on syötävä, pelkkä sienen koskettelu ei riitä. Pienikin pala sientä saattaa olla hengenvaarallinen. Lievissä tapauksissa munuaisten toiminta voi palautua osittain, mutta useimmiten munuaisvaurio on pysyvä. Kanelinruskeaa suippumyrkkyseitikkiä keltaisine vöineen on vaikea sekoittaa mihinkään ruokasieneen. Samannäköisiä lajeja löytyy vain seitikkien suvusta. Suippumyrkkyseitikki kasvaa syksyllä enimmäkseen kangasmetsissä Etelä-Suomessa, mutta sitä on löydetty myös Lapista.
• Myrkkynääpikkä sisältää amatoksiineja, joita on mm. valkokärpässienessä. Myrkkyvaikutus kohdistuu lähinnä suolistoon, maksaan ja munuaisiin. Myrkytys muistuttaa valkokärpässienen aiheuttamaa myrkytystä. Myrkkynääpikän myrkyllisyyttä ei tunnettu vielä 1960-luvun alkupuolella. Myrkkynääpikän nimenä oli aikaisemmin kantonääpikkä, koska se kasvaa havupuiden kannoissa ja karikkeissa. Myrkkynääpikkä sekoitetaan useimmiten koivunkantosieneen.
• Korvasieni sisältää gyromitriini myrkkyä, joka vaikuttaa suolistoon, keskushermostoon, munuaisiin ja maksaan. Oireet alkavat noin 5–24h syömisen jälkeen. Niitä ovat vatsakivut, oksentelu ja ripuli sekä väsymys, sekavuus ja päänsärky. Vaikeissa myrkytyksissä voi kehittyä kuolemaan johtava maksavaurio. Toipuminen myrkytystilasta kestää 2–6 vrk. Kuolleisuus siihen on hoitamatta noin 15%. Korvasienen myrkyllisyys häviää rapeaksi kuivattaessa sekä 10 minuuttia keitettäessä. Keitinvesi on ehdottomasti heitettävä pois. Eräät suosittelevat korvasienten keittämistä kahdesti. On suositeltavaa, että korvasienet kerätään eri astiaan kuin muut sienet, sillä niiden sisältämä gyromitriini saattaa saastuttaa muut sienet. Sieni on helppo tuntea ja myrkytykset johtuvat yleensä keittämättä käytetyistä sienistä.
• Torajyväsieni on viljakasvien ja heinien tähkissä loisivan Claviceps purpurea-sienen aiheuttama torahammasta muistuttava tummanruskea kasvain, rihmastopahka. Torajyvää esiintyy yleisimmin rukiissa, ruisvehnässä ja joskus ohrassa. Lisäksi se on varsin yleinen monien eri heinälajien tähkissä. Keskiajalta aina 1900-luvun alkuun torajyvä on aiheuttanut ajoittain laajoja, pahimmillaan kuolemaan johtaneita myrkytysepidemioita. Torajyvä on nykyisinkin verraten yleinen etenkin ruis- ja ohrakasvustoissa, mutta tiukan valvonnan ja kehittyneen sadonkäsittelyteknologian ansiosta torajyvämyrkkyjä ei esiinny elintarvikkeiksi myytävissä viljatuotteissa.
• Punakärpässieni sisältämä myrkkyaine on iboteenihappo ja sen hajoamistuote muskimoli. Ne vaikuttavat lähinnä keskushermostoon. Oireet alkavat jo noin 0.5–2h syömisen jälkeen, jolloin ilmaantuu humalaa muistuttava kiihotustila, sekavuutta, tajunnan häiriöitä, lihasnykäyksiä ja kouristuksia. Sen lisäksi esiintyy pahoinvointia, oksennuksia ja ripulia sekä ahdistuksen tunnetta, hengitysvaikeuksia, syljenvuotoa, kyynelvuotoa ja hikoilua. Myrkytys on harvoin tappava ja se menee yleensä ohi vuorokaudessa. Vaikka myrkky tuhoutuu keittämällä, ei sientä ei ole syytä käyttää. Muita myrkyllisiä kärpässieniä ovat pantterikärpässieni ja ruskokärpässieni. Niiden aiheuttama myrkytys on samanlainen kuin punakärpässienellä.
• Pulkkosieni on osalle ihmisistä vaarallisen myrkyllinen. Sen myrkkyjä ei tunneta tarkoin mutta ne vaikuttavat suolistoon, maksaan ja munuaisiin sekä verisuoniin ja punasoluihin. Vaikeissa tapauksissa ilmaantuu 1–3h syömisestä vatsakipuja, oksentelua ja ripulia sekä shokkitila. Myrkkyvaikutus voi olla myös hidas ja vähitellen elimistöön kerääntyvä, minkä vuoksi etenkin toistuva käyttö on vaarallista. Sienen tiedetään aiheuttaneen kuolemantapauksia, joten sitä ei tule käyttää ruokasienenä, vaikka sitä on aiemmin syötykin. Sieni on läheistä sukua tateille, jonka johdosta heltat ovat samalla lailla helposti irrotettavissa kuin tattien pillikerros. Pulkkosienen myrkyllisyyttä ei tunnettu vielä 1960-luvun alkupuolella.
• Harmaamustesieni, ruskeamustesieni ja nuijamalikka sisältävät kopriinia. Sienet ovat nuorena hyviä ruokasieniä ilman esikäsittelyä. Yhdessä alkoholin kanssa ne voivat aiheuttaa 15min - 2h viiveellä antabusreaktion kaltaiset oireet (mm. kasvojen punoitus, pahoinvointi ja sydämentykytys). Oireet häviävät yleensä 2-4h kuluessa, ja lievissä reaktioissa yleensä oireenmukainen kotihoito riittää. Se aiheuttaa samanlaisia myrkytysoireita kuin disulfiraami (ns. antabusvaikutus), jos alkoholia käytetään vuorokauden kuluessa sienten nauttimisesta. Myrkyn kohde-eliminä ovat verisuonisto, sydän ja sisäelinhermosto.
• Myrkkymalikka, Myrkkyrisakas, Suippurisakas ja Valkorisakas sisältävät muskariinia, joka vaikuttaa ensisijaisesti hermostoon. Voi aiheuttaa 30min - 2h viiveellä keskushermosto-oireina mm. hikoilua, syljen- ja kyynelvuotoa sekä pahoinvointia ja ripulia. Usein oireet kestävät vain parisen tuntia eikä mitään erityistä hoitoa tarvita. Jos oireet pitkittyvät tai ne ovat rajuja, potilas tulee toimittaa lääkäriin. Myrkkymalikka on kauttaaltaan valkea sieni, joka kasvaa harvinaisena Etelä-Suomessa mm. puistonurmikoilla.

• Keltavalmuska oli aikaisemmin herkullinen ruokasieni, mutta nykyisin niiden käyttöä ei suositella. Keski-Euroopasta on raportoitu joitakin keltavalmuskoiden aiheuttamia myrkytystapauksia, jotka ovat pahimmillaan johtaneet kuolemaan. Keltavalmuskoita on useita lajeja, ja myrkytysten syntymekanismia ei vielä täysin tunneta.
• Kaulussienet, kirjoheltat, madonlakit ja suippumadonlakit voivat aiheuttaa keskushermosto-oireina mm. sekavuutta, huimausta, hallusinaatioita ja oksentelua. Oireet alkavat yleensä 10-30 minuutin kuluessa sienen syömisestä, joten lääkehiilen antaminen ei yleensä tule kyseeseen. Oireinen potilas tulee toimittaa lääkäriin.
• Helavalmuska voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Hietikkomukulakuukunen voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Härmämalikka (erityisesti vanha sieni raakana) voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Isokaulussieni voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Isorusokas voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Kirpeät haperot raakoina voivat ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Kitkerälahokka voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Laakamyrkkyseitikin myrkyllisyyttä ei tarkasti tunneta. Maistelussa riittää lääkehiilen antaminen. Jos sientä on syöty runsaasti, on sienen tunnistaminen ensiarvoisen tärkeää, sillä sieni muistuttaa erittäin myrkyllistä suippumyrkkyseitikkiä. Lisäksi se kasvaa kosteilla paikoilla sammaleisissa havumetsissä ja korvissa samanlaisilla paikoilla kuin suippumyrkkyseitikki, joskin harvinaisempana.
• Mesisienet (erityisesti vanhat sienet raakoina) voivat ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Myrkkyherkkusieni voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Piispanhiipan myrkyllisyystiedot ovat ristiriitaisia. Sienen epäillään sisältävän samoja aineita kuin korvasienen, joten se tulee esikäsitellä korvasienen tapaan keittämällä.
• Piruntatti voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Pisamavalmuska voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Punalahokka voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Punikkitatit (varsinkin raakoina) voivat ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Rikkivalmuska voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Rouskut (useat, varsinkin raakoina) voivat ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Tympönen voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.
• Veriseitikki voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja.

Tehtäväsi on tunnistaa kuvissa olevat suomessa kasvavat myrkkysienet, jolloin saat selville geokätkön koordinaatit. Bogus-koordinaatit eivät kerro kätköpaikkaa.

Kätkö löytyy koordinaateista:
The geocache can be found from the coordinates:

N 60° 22.nnn
E 021° 57.eee

nnn = (a+†1994) + b + (d+†1978) + 170
eee = [c*(e+†1977)] + (f+†1993) - 11

Tarkasta geocache.fi:n palvelussa onko ratkaisusi oikea: