Virvatulet (myös aarnivalkeat tai aarretulet) ovat tulia tai valonlähteitä, joita havaitaan yleensä pimeässä asumattomilla alueilla lähellä maan- tai vedenpintaa tai aivan pinnassa. Virvatuli on muodoltaan joko liekin kaltainen, valopallo tai hahmoton. Virvatulia on eri värisiä. Joidenkin virvatulten kerrotaan hyppelehtivän, vaappuvan tai huojuvan, tai jopa liikkuvan paikasta toiseen. Usein kerrotaan, että virvatulet katoavat tai etääntyvät kauemmas, kun niitä lähestyy.
Virvatulia esiintyy yleensä samoilla paikoilla tai alueilla toistuvasti ja joillakin paikoilla niistä on pitkä kansanperine. Virvatulet ovat yleensä hiljaisia, ja niitä nähdään hiljaisilla seuduilla. Virvatulen on jopa kerrottu kadonneen, kun on pidetty kovaa ääntä. Toisaalta joihinkin aarnihautoja koskeviin kansanperinteisiin liittyvät paikalta kuuluvat oudot äänet.
Aarnivalkean alla saattoi olla aarre, jonka arvometalleja aarteen haltija kiillotti tai puhdisti liekillä.
Tämän Järvihaassa sijaitsevan aarnivalkean alla olevine aarteineen voi löytää vain urhea, joka on valmis hylkäämän turvallisen asvaltin ja valot sekä suuntaamaan pimeyteen. Reitti kätkölle alkaa yrittäjyyden tieltä. Aivan vieressä päivystävät arjen ritarit. Ethän jätä vaunujasi tai ratsuasi heidän reitille . Kulje ohi talvisavun vuoren kohti harjanteen huippua. Sinne sinua punahehkuisella loistollaan kutsuu teräksinen viestitorni. Viestitornin puolustus on luja! Sinne sinun ei tule tunkeutuman. Erityisesti talvisin tornista saattaa sinkoilla teräviä jäisiä keihäitä. Pidähän varasi! Älä anna seudun lukuisten salaperäisten äänien houkutella sinua oikealta tieltä edes yön pimeinä hetkinä! Tornilla saattaa kohdata myös kevyesti moottoroituja jästejä, joilta aarteen etsintä on syytä salata.
Tornilta lähtee polku eteenpäin kohden laskevaa aurinkoa. Jos mielesi on valpas ja valaisimesi kirkas, jatka eteenpäin. Tulikärpäset ohjaavat tästä sinun matkaasi kohden pimeydessä loistavan aarnivalkean alla olevaa pataa!
Kätkö ei löydy koordinaateista vaan se osoittaa paikkaan jossa tulikärpäset voi tavoittaa. Järvihaassa tulikärpäset viihtyvät noin 170 sentin korkeudella maasta. Pääsy kätkölle edellyttää liikkumista maastossa pimeään aikaan. Kuivalla kelillä varsin helppoa (reitti vedetty jästiuhan takia yhdestä vaikeammasta kohdasta) mutta talvella ja sateiden jälkeen kallioilla voi olla liukasta. Olethan varovainen!