Pirtun salakuljetusta
Kesäkuussa 1919 astui Suomessa voimaan kieltolaki. Laki määräsi, että kaikkien alkoholipitoisten aineiden maahantuonti, myynti, kuljetus, valmistus sekä varastointi oli sallittu vain kirkossa ehtoollisen yhteydessä sekä lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Laki kääntyi kuitenkin itseään vastaan ja kieltolain aikana viina virtasi vuolaampana kuin koskaan, myös Kustavissa.
1900-luvun alussa saaristossa jylläsi taloudellinen ahdinko, jota lievittämään pirtun trokaus alkoi kukoistamaan. Tukholmaan suunnattu pirtukauppa ei tuottanut tulosta eikä virolaisiinkaan ollut luottamista, joten kustavilaiset suuntasivat kaupankäyntinsä Saksaan. Vartsalan sijainti pirtukaupan keskuksena oli oivallinen, vaikkei muukaan Kustavi bisneksen käydessä kuumana pois leikistä jäänyt. Kustavissa kuuluu olleen öiseen aikaan jopa oikein ruuhkaa kun pimeyden turvin pirtua kuljetettiin merellä.
Pirtubisnes toi mukanaan myös veriset taistot trokareiden ja virkavallan välille. Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuului luonnollisesti kaupankäynnin varjopuoliin eikä luodeiltakaan vältytty.
Matti Peltonen teoksessaan Kerta kiellon päälle kertoo, että virkavallan jatkuva valppaus pakotti kaikkialla salakuljettajat kehittämään kekseliäämpiä innovaatioita turvaamaan omia keksintöjään.
Jos virkavalta onnistui merellä pääsemään salakuljettajien jäljille, ei peli ollut vielä täysin menetetty. Perässä vedettävän spriitorpedon hinausköysi irrotettiin, jolloin torpedo valui pohjaan. Torpedoon asennettu liimakorkki lähti muutamassa tunnissa irti liimauksestaan ja nousi pinnalle tuoden mukanaan ohuen köyden, joka johti suoraan kanistereihin. Maalla oveluus jatkui muun muassa siten, että naiset alkoivat pitää taskullisia alushameita, joissa oli henkselit kannattelemassa pirtun painoa. Henkilöautoissa oli taas irtopohja, jonka alle pirtu kätkettiin, tai auton takapenkki saatettiin korvata kanistereilla.
Vaikka pirtun salakuljetus oli veristä ja vaarallista toi se mukanaan saaristoon paljon hyvääkin. Monet upeat kartanot ja suuret yritykset ovat rakennettu ja perustettu salakuljetuksen tuottamalla vauraudella.
Pirtua kuljetettiin ja säilöttiin monenlaisiin pulloihin ja kanistereihin. Pienempi pullo on nimeltään varpunen kun taas 10l:n kanisteria kutsuttiin kekuksi (kekku).
Lähteet: Kustavin Saaristolaismuseo, Vakka-Suomen Sanomat, Lettinen & Jaramo toim.: Saaristolaismuistoja Kustavin vanhojen kertomana, Peltonen: Kerta kiellon päälle: suomalainen kieltolakimentaliteetti, Strömdahl: Villiä itää enää ole ei: kieltoajan salakuljetuskertomuksia.
.