Viime vuosisadan alussa Sigrid-niminen tyttö osallistui Rauman keskustan alueelle suuntautuvalle luokkaretkelle. Opettajatar oli tuonut luokan raatihuoneen edustalle ja kertonut, että opiskelijoilla olisi vapaa-aikaa kierrellä ja huvitella keskustan alueella. Raatihuone kohosi suurena barokkirakennuksena, jonka vieressä he nyt seisoskelivat. Raatihuoneen rakennuspiirustukset oli aikoinaan toteuttanut Turun kaupunginarkkitehti Christian Schröder. Suunnitelmia oli tehnyt myös rakennustöistä vastannut turkulainen muurarimestari Johan Schytt ja alustavia luonnoksia Rauman kaupungin omat raatimiehet. Sigrid oli ystäviensä kanssa huomannut pienen rakennuksen raatihuoneen kellotornia vastapäätä ja siinä tyttöä esittävän taideteoksen. Ystävykset kummastelivat taideteosta rakennuksen seinässä ja Sigrid kaivoi kameransa esille ottaakseen siitä kuvan. Samassa eräs herrasmies tönäisee vahingossa Sigridiä ja hänen kameransa tippuu kadulle. Mies pyytää anteeksi ja nostaa Sigridin kameran. Sigrid katsahtaa miestä eikä näe hänen kasvojaan, koska aurinko paistaa suoraan hänen silmiinsä. Herrasmies tiputtaa samalla paperilappusen maahan. Sigrid huomaan lapun, nostaa sen ja on juuri ojentamassa lapun herrasmiehelle, mutta huomaa ettei miestä näy enää missään. Sigrid taittelee lappusen auki ystäviensä kanssa ja näkee koordinaatit N 61° 07.744 E 021° 30.748 , sekä tekstin, jossa lukee ”Vähän vielä matkaa ja Triviaalikoulun kohtaat”. Kuljet kohti Triviaalikoulua aivan sen vierellä solisevan veden tuntumassa. Kohtaat opinahjon, jossa taittuu latinan ja kreikan kieli, uskonto, historia ja logiikka. Sigrid saapui ystävineen koulun pihalle ihastelemaan hirsirakennusta, joka oli rakennettu vuonna 1827.
Kierrellessään koulun edustan pientaretta he löysivät muistolaatan, johon oli kiinnitetty kuva heidän aiemmin näkemästään tytöstä. Aivan puun juurelle oli pudonnut toinen lappu. Sigrid otti lapun käteensä, ja näki uudet koordinaatit N 61° 07.782 E 021° 30.741 sekä tekstin ”Kohti Pyhän Ristin kirkkoa aivan vieressä taiteen kehdossa”. Sigrid ystävyksineen lähti kulkemaan kohti kirkkopuistoa ja kirkon vierestä pylvään juuresta he löysivät kolmannen taideteoksen. Pyhän Ristin kirkon kupeessa Sigrid ihasteli kivikirkkoa, joka rakennettiin alun perin Rauman fransiskaanikonventin kirkoksi. Valkoiseksi kalkittu torni toimi aikoinaan merenkulkijoiden maamerkkinä.
Ihastellessaan kirkkoa he huomasivat jonkun tulevan heitä kohti. Se oli kirkkoherra, joka tervehti ja ojensi heille lapun. Hän kertoi, että eräs herrasmies oli juuri käynyt kirkossa ja kertonut Sigridin ystävineen tulevan kohta. Hän oli ohjeistanut, että kirkkoherran tulisi antaa heille tämä viesti. Siinä oli koordinaatit N 61° 07.749 E 021° 30.498 ja viestinä luki ”Taiteilija Kerttu Horilan työt nähtyäsi aivan siinä lähellä on pieni salaisuus näkyvillä”.
Ystävykset jatkoivat matkaa ja ohittivat taiteilija Horilan ateljeen. Tien toisella puolen he huomasivat jälleen tytön kuvan. Kaupin-talon pihalla kävi vilske, kun apteekkari oli saanut valmiiksi uuden rohdon kaupunkilaisia vaivanneeseen yskään. Kaupunkilaisia saapui apteekkarin luokse jonona. Kukaan heistä ei kiinnittänyt huomiota Sigridiin ystävineen, jotka huomasivat portin reunassa jälleen vihjeen. Siinä olivat koordinaatit N 61° 07.756 E 021° 30.306 ja teksti ”Kohti kanaalin rantaa tiesi vie, suojaisan puistonpenkin luo”. Ystävykset saapuivat paikalle ihastelemaan kanaalissa virtaavan veden liplatusta. Pian he havahtuivat, kun kuulivat opiskelijoiden iloisia huudahduksia Rauman lyseolta (Kanaalin rannassa on nykyään muistomerkki Lyseon muistoksi). Lyseo edusti tyyliltään jugendia, se oli nelikerroksinen ja siihen liittyi 45:n asteen kulmassa matala juhlasali. Rakennus oli aikansa edistyksellisimpiä, sillä se oli koko maan ensimmäinen koulu, jonka seinien sisällä oli höyrylämmitys ja koneellinen ilmastointi.
Ystävysten katsellessa ympärilleen he huomasivat yhtäkkiä saman herrasmiehen, joka oli jättänyt heille viestin. Sigrid yritti huutaa miehen perään toiselle puolelle katua. Mutta mies oli jälleen hävinnyt väenpaljouteen. Sigridin eteen sillan kupeeseen leijaili lappu, jossa oli koordinaatit N 61.07.735 E 021.30.224 ja luki ”Sisäpihalle nyt askellat niin löydät kätkön kivijalan uumenista”. Sigrid oli ehtinyt nähdä miehen livahtavan entisen Palokunnan aseman pihalle. Paloasema on nykyinen Rauman kaupungintalo, joka on rakennettu vuonna 1910. Kaupunginvaltuusto on pitänyt kokouksensa talossa heti sen valmistumisesta lähtien ja Rauman kaupunki osti talon vuonna 1910. Oskar Nero oli Rauman ensimmäinen kaupunginjohtaja, jonka kerrotaan olleen hyvin tiukka esimies. Hän johti Rauman kaupunkia määrätietoisella otteellaan. Neron sanotaan tehneen pitkiä päiviä ja välillä jaloitellakseen hän kiipesi kaupungin torniin ihastelemaan kaupungin näkymiä. Sigrid huomasi miehen livahtaneen kaupungintalon sisäpihalle, mutta jälleen kerran tämä oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Kaupungintalon pihalla Sigrid katseli ympärilleen ja aivan yhtäkkiä pihapiiri tuntui pimenevän. Pihamaalla kävi kylmä viima. Sigridin katsahtaessa samalla pihan perälle hän näki jonkun istuvan penkillä polttelemassa sikaria. Sigrid lähti ystäviensä kanssa kohti herrasmiestä. Kun hän lähestyi penkkiä, Sigrid kuuli äänen takanaan sanovan hänelle: ”Nero on piilottanut tänne aarteen, joka sinun pitää löytää”. Sigrid säpsähti ja yritti katsoa olkansa ylitse, mutta hän näki vain poispäin leijailevan usvan. Hän kääntyi kohti penkkiä, muttei nähnyt siellä enää ketään. Sigrid mietti minkälainen aarre tänne voisi olla kätkettynä. Hän kierteli ystäviensä kanssa aarretta etsien. He löysivätkin aarteen, mutta jäivät pohtimaan mihin viimeinen teos on piilotettu.
Sitten hän muisti salaperäisen herrasmiehen seisoskelleen sillankupeessa aivan Kaupungintalon vieressä, paikassa N 61° 07.735 E 021° 30.310. Sigrid huomasi viimeisen taideteoksen ystäviensä kanssa ja samaan aikaan kumahti raatihuoneen kello. Oli aika palata takaisin lähtöpisteeseen. Sigridillä ja hänen ystävänsä olivat kokeneet aikamoisen seikkailun taideteoksia etsiessään. Sellaista he eivät olleet osanneet luokkaretkeltään odottaa. Olikohan tuo ystävyksiä teokselta toiselle saatellut salaperäinen hahmo Oskar Nero? Vai oliko kyseessä kummitus?
Toivomme että sinunkin seikkailusi Sigridin kanssa Vanhassa Raumassa oli hieno kokemus! Jaa kuvia ja tarinoita omasta seikkailustasi muiden iloksi, toivoo Sigrid.
Geolodju sisältää leimasimen, älä ota leimasinta itsellesi vaan se kuuluu kätköön!
English
Experience a geocaching tour with Sigrid in Old Rauma! You can participate in many ways: Sigrid will lead the way to the geocache. During the tour, you will be taken on an exciting adventure that is virtual, historical and location-based. In order to find the beautiful artworks and the final geocache, start the journey at the marketplace in place N 61° 07.690 E 021° 30.692. There are six artworks—will You find all of them?
In the beginning of last century a girl named Sigrid took part in a field trip that took the school children to the historical city of Rauma. The teacher had brought the class in front of the Old Town Hall and told the pupils that they would have free time to enjoy themselves in the city center. The Old Town Hall stood on one corner of the marketplace and was built in Baroque style. Many had participated in planning of the building: the members of the magistrate had made sketches for it, and the city architect of Turku, Christian Schröder, had made the final drawings. The chief mason, Johan Schytt, from Turku supervised the building project. Sigrid had noticed a small building close to the Old Town Hall. One of its walls had an artwork on it depicting a girl. Sigrid and her friends wondered about the artwork and Sigrid took her camera in order to take a photograph of it. Suddenly a gentleman bumped onto Sigrid and her camera fell on the ground. The gentleman apologized and lifted up the camera. Sigrid couldn’t see his face as the sun blazed directly in her eyes. The mystery man dropped a piece of paper from his pocket. Sigrid picked up the paper, unfolded it and saw the coordinates: N 61° 07.744 E 021° 30.748 and the following text: “Continue a little bit further and you will see the historical Triviaalikoulu (school building)”. You walk towards the Triviaalikoulu along the water that runs besides it. You arrive at the school in which Latin, Greek language, religion, history and logic were taught.
Sigrid arrived to the school building made out of timber and built in 1827. As Sigrid and her friends circled around the area in front of the school, they found a flagstone on which a picture was attached. It depicted the girl they had seen before. A piece of paper had fallen closed to the nearby tree. Sigrid took it in her hand and saw the new coordinates N 61° 07.782 E 021° 30.741 and a text that said: “Towards the church of the Holy Cross You will go, in this direction more art will be shown”.
Sigrid started to walk towards the churchyard and close to the church, attached on a pole they found the third artwork. Sigrid admired the old church that was made of stone, which was originally built as a Franciscan Convent. Long ago, the tower painted white with chalk, was a landmark for seafarers. When admiring the church, Sigrid and her friends noticed someone walk towards them. It was the vicar, who greeted them and delivered a message. He told them that just a moment ago a gentleman had visited the church and told that Sigrid and her friends were on their way. He had given the instruction that the vicar should deliver the following message: N 61° 07.749 E 021° 30.498. The writing said: “Artist Kerttu Horila’s art you will see, the secret is to be found in the gallery’s vicinity”.
The friends continued their journey and passed artist Kerttu Horila’s studio. On the other side of the street they noticed another picture of the girl. The yard of the Kauppi-house was busy: the apothecary had just finished a new potion to cure the cough that had bothered the city’s inhabitants for a long time. New people arrived and formed a cue in front of the apothecary. No one paid attention to Sigrid and her friends, as they made their way to the next clue visible near the gate. It had the coordinates N 61° 07.756 E 021° 30.306 and the following text: “The way leads You to the bank of the canal now, to a sheltered park bench if You know to reach it somehow”.
The friends arrived at the canal and enjoyed the soothing sound of the rippling water. They were awakened by the joyous yells from the Rauma Lyceum, a school that does not exist anymore. (There is a memorial site for the school close to the canal). The Lyceum represented Jugendstil, had four stories and a hall for festivities. The building was one of the most progressive of its time as it was the first school in the country which had a steam-heating system and machine-operated air-conditioning.
While the friends looked around themselves they suddenly noticed the same gentleman who had left them a message. Sigrid tried to call the man who was walking on the other side of the street, but he had disappeared once again in the crowd. A piece of paper wafted in front of Sigrid with the coordinates N 61.07.735 E 021.30.224. The note read: “Next, You must take yourself into the yard, where the cache is to be found if You look really hard”. Sigrid had seen the man sneak into the yard of the former fire station. The old station, which was built in 1910, nowadays functions as Rauma City Hall. The city council had had its meetings in the building right after it was finished and the city acquired the building the same year it was built. Oskar Nero was the city’s first mayor, and considered a tough director. He led the city with determination. Nero was known to work long days and sometimes to stretch his legs, he climbed to the tower of the city hall in order to admire the view of the city. Sigrid noticed that the mysterious gentleman had entered the yard, but once again he seemed to have disappeared in thin air. Sigrid looked around her in the yard of the city hall and shivered when the sky turned dark and cold air entered from somewhere. Someone was sitting on a bench smoking a cigar. Sigrid approached the gentleman and heard a voice behind her saying: “Nero has buried a treasure here, look around—You are already near.” Sigrid cringed and tried to see who was talking to her, but all she could see was a mist that floated away in the air.” She turned towards the bench but did not see anyone anymore. “What kind of a treasure could it be”, she pondered. The friends looked around the yard and managed to found the treasure. What puzzled them still was to know where the last one of the artworks could be found.
Then she remembered the mysterious gentleman to have stood close the bridge just next to City Hall, in the place with the coordinates N 61° 07.735 E 021° 30.310. In this place, Sigrid and her friends found the sixth artwork. When they arrived to the picture the bell of the Old Town Hall tower started to toll. It was time to return to the starting point. Sigrid and her friends had experienced quite an adventure when looking for the artworks. This was not what they had awaited from their field trip to Rauma. Could the mysterious man have been Oskar Nero himself? Or was it a ghost?
We hope that your adventure with Sigrid in Old Rauma has been a great experience! Share the pictures and stories of your own adventure with friends and family, and everyone you like, wishes Sigrid.
The letterbox has a stamp. Please do not take it—it belongs to the cache!
Svenska
Upplev geocaching-äventyret i Gamla Raumo med Sigrid. Du kan delta på olika sätt: Berättelsen om Sigrid erbjuder såväl en virtuell som en historisk upplevelse i stadsmiljön genom att ta dig med att leta efter cachen. För att hitta geocachen, gå mot N 61° 07.690 E 021° 30.692 för att hitta de vackra konstverken. Det finns sammanlagt sex konstverk – kan du hitta var och en av dem?
I slutet av förra århundradet deltog en flicka som hette Sigrid på en klassresa till staden Raumo. Sigrids lärare hade lett klassen framför rådhuset och sagt att eleverna fick gå runt och underhålla sig på fri hand i stadens centrum. Rådhuset reste sig som en hög byggnad i barockstil, framför vilken eleverna nu stod. Rådhusmännen hade gjort preliminära skisser till byggnaden. Ritningarna till rådhuset var gjorda av Åbo stadsarkitekt Christian Schröder och i planeringen av byggnaden deltog också murarmästaren Johan Schytt, som även övervakade byggarbetet. Sigrid hade lagt märke till en liten byggnad bredvid rådhusets klocktorn. Där satt fast ett konstverk som föreställde en liten flicka. Vännerna såg på konstverket och undrade över dess ursprung. Sigrid tog fram sin kamera för att ta en bild av fotografiet. I detsamma passerade en herreman förbi henne och kameran föll på gatan. Herremannen bad om ursäkt och lyfte Sigrids kamera. Sigrid tittade snabbt på mannen men såg inte hans ansikte eftersom solen sken så starkt. Samtidigt tappade herremannen en papperslapp på gatan. Sigrid plockade upp lappen för att räcka den tillbaka till mannen. Men han hade redan försvunnit. Sigrid vikte upp lappen och såg koordinaterna N 61° 07.744 E 021° 30.748 och en text som lydde: ”Fortsätt framåt ännu lite mer, så att du Trivialskolan framför dig ser”. Du går mot Trivialskolan längs det porlande vattnet. Du kommer till en skola där man kan lära latin, grekiska, språk, religion, historia och logik. Sigrid kom fram till trädgården framför skolan för att beundra den vackra timmerbyggnaden från år 1827.
När Sigrid såg runtomkring sig med sina vänner i skolans trädgård, hittade de ett minnesmärke. Där fann de igen en bild av flickan, som de såg på torget. En papperslapp lade skrynklad på gräset. Sigrid tog upp den och såg de nya koordinaterna N 61° 07.782 E 021° 30.741 och texten: ”Mot det Heliga Korsets kyrka gå, och du ett konstverk till du hitta må”. Sigrid började gå mot kyrkan med sina vänner och i en stolpe hittade de det tredje konstverket. Sigrid beundrade stenkyrkan som ursprungligen byggdes för fransiskanklostret. Det vitkalkade tornet fungerade en gång i tiden som ett landmärke för sjöfararna.
När de granskade den fina kyrkbyggnaden såg de någon komma emot dem. Det var kyrkoherden, som hälsade på dem och räckte fram en papperslapp. Han berättade att en viss herreman hade precis varit i kyrkan och berättat att Sigrid snart skulle besöka kyrkan med sina vänner. Mannen hade bett kyrkoherden ge lappen till henne. På lappen stod följande koordinater: N 61° 07.749 E 021° 30.498. Det stod: ”Kerttu Horilas konst du snart kan se, och en liten överraskning får dig igen att le”.
Vännerna fortsatte färden och passerade konstnären Horilas ateljé. På andra sidan av vägen hittade de igen en bild av flickan. Det far mycket trafik av och an till huset Kauppi där apotekaren hade just blandat färdigt ett läkemedel som skulle läka den långa influensan som stadsborna lidit av. Människorna trängdes framför apoteket. Ingen av dem lade märke till Sigrid som igen hittat ett tips nära till porten. Där stod koordinaterna N 61° 07.756 E 021° 30.306 och texten ”Mot kanalens strand leder vägen dig, där du hittar parkbänken som ligger nära till mig”. Efter en promenad kom vännerna fram till kanalen där vattnet flöt stillsamt. Den stämningsfulla stunden avbröts då vännerna plötsligt hörde rop från Raumo lyceum. (Nuförtiden finns det ett monument rest i minne av lyceet på kanalstranden). Lyceet var byggt i jugendstil, hade fyra våningar och en låg festsal. Byggnaden var en av de första skolorna i landet som hade ånguppvärmning och maskinopererad luftkonditionering.
När vännerna tittade mot skolan märkte de en bekant figur promenera på andra sidan av gatan. Det var herremannen som hade lämnat dem ett meddelande. Sigrid försökte ropa på mannen, men han hade igen försvunnit i människomassan. En lapp virvlade ner på bron och på dem stod koordinaterna N 61.07.735 E 021.30.224. Sigrid läste texten: ”På innegården ska du ta näst, och i stenplattornas gömma hittar du cachen bäst”. Sigrid hade hunnit se mannen smita iväg till gamla brandkårens gård. Det som var brandkårshuset är nuförtiden Raumos stadshus, som byggdes år 1910. Stadsförvaltningen hade hållit sitt möte i huset när den först blev färdig och Raumo stad köpte den år 1910. Oskare Nero var Raumos första stadsförvaltare och brukade kallas som en riktigt sträng förman. Han förvaltade Raumo stad med ett målmedvetet grepp. Man sade att Nero jobbade långa dagar och att han ibland klättrade upp i stadshusets torn för att beundra stadens vyer. Sigrid hade märkt att mannen tagit sig in på stadshusets gård, men än en gång hade han försvunnit. Sigrid tittade runtomkring sig på gården och kände en sval bris då mörkret plötsligt lade sig över gården. Någon satt på en bänk och rökte en cigarr. Sigrid tog några steg mot bänken och hörde en röst bakom sig, som sade: ”Nero har gömt en skatt hit. Du ska hitta det.” Sigrid studsade och försökte se över sin axel, men det enda hon såg var dimman som långsamt klarnade. Det var ingen som satt på bänken längre. Sigrid funderade på vilken slags skatt kunde ligga undangömd här. Hon gick runt gården och kikade i buskar och snår för att hitta den. Slutligen hittade de skatten men funderade på var det sjätte konstverket kunde finnas.
Sedan kom hon ihåg var herremannen hade stått förut: nära till bron precis bredvid stadshuset, på platsen N 61° 07.735 E 021° 30.310. Sigrid hittade fram till det sista konstverket och samtidigt började rådhusklockan ringa. Det var dags att ta sig tillbaka till torget där allt hade börjat. Sigrid med sina vänner hade upplevt ett riktigt äventyr när de sökte konstverken. Det hade de inte förväntat av sin klassresa. Kunde herremannen som ledde vännerna från konstverk till konstverk vara den mystiska Oskar Nero? Eller var kan det ha varit ett spöke?
Vi hoppas att även ditt äventyr med Sigrid i Gamla Raumo har varit en rolig upplevelse! Dela gärna bilder och berättelser om ditt eget äventyr med dina vänner, bekanta och vem du vill, hälsar Sigrid.
Geocachen innehåller en stämpel – ta inte den. Stämpeln hör till cachen!