Survivalismi käsitteenä syntyi USA:ssa kylmän sodan aikana. Aikakautta varjostanut maailmanlaajuisen ydinsodan uhka aktivoi kansalaisia toimimaan pahimman varalle. Tyypillisenä varautumiskeinona oli varusteiden, ruokatarvikkeiden ja aseiden hankkiminen sekä eloonjäämiseen liittyvien tietojen ja taitojen ylläpitäminen.
Kun kylmän sodan aikakausi väistyi myös survivalismin käsite muuttui. Nykypäivänä survivalismi onkin kokonaisvaltaisempaa valmistautumista, tästä syystä ilmaisu "valmistautuja" (engl. "prepper") on vallannut alaa perinteiseltä survivalisti-käsitteeltä.
Tämän päivän survivalismi ei ole enää vain suuronnettomuuksiin varautumista vaan ajattelutavan päämääränä on helpottaa myös arkielämän haasteissa ja tehdä jokapäiväisestä elämästä helpompaa valmistautumalla mahdollisiin ongelmiin jo etukäteen.
Survivalismi, eli oppi eloonjäämisen taidosta on elämäntapa ja harrastus joka tähtää siihen, että selviytyjä selviytyy läpi mistä tahansa yllättävästä, poikkeavasta , tai arkisesta, mutta silti epätavallisesta tilanteesta sekä kykenee auttamaan tilanteessa muitakin ihmisiä selviytymään ja tulemaan tilanteen läpi loukkaantumatta, elävänä.
Ennen kaikkea survivalismi on asenne, tahtoa elää. Tätä asennetta toteutetaan harjoittelemalla keskeisiä taitoja kuten erätaitoja, ensiaputaitoja, fyysisiä taitoja kuten kiipeilytaitoa, taitoa liikkua maastossa sekä taitoa puolustautua tarpeen tullen. Survivalismi ei ole minkäänlainen poliittinen tai uskonnollinen aate, eikä sillä ole mitään tekemistä negatiivisten asenteiden kuten rasismin tai ihmisvihan kanssa. Survivalismi tulee ymmärtää positiivisesti pitkän elämän tavoitteluna.
Survivalisti varautuu poikkeuksellisiin tilanteisiin keräämällä kotiinsa pitkäaikaisen kotivaran, yleensä useaksi kuukaudeksi vettä, ruokaa, lääkkeitä, hygieniatarpeita sekä kaikki mitä perhe tai mahdolliset lemmikit tarvitsevat. Kotiin linnouttautumiseen varautumisen lisäksi survivalistilla on aina olemassa suunnitelma kaupungista poistumiseksi sekä tätä varten "bug out"-rinkka valmiiksi pakattuna kotona siihen tilanteeseen jos kaupunki evakuoidaan tai kaupungista on viisasta poistua ihmisen itse aiheuttaman alueellisen tuhon tai luonnonkatastrofin takia.
Survivalismi tulee ymmärtää siten, että selviytyjä ei pyri palvelemaan vain itseään ja omia tarpeitaan, vaan hän on aktiivisesti toimiva osa yhteiskuntaa. Survivalistilla on mukanaan päivittäin EDC-varustus, eli "everyday carry", joka käsittää kaiken ensiapupaketista taskulamppuun, tulentekovälineisiin ja työkaluihin joita voi tarvita päivittäin. Näillä välineillä survivalisti on valmis auttamaan muitakin ihmisiä, esimerkiksi tilanteessa jossa jonkun auto hajoaa kadunvarteen tai tapahtuu ensiapua vaativa onnettomuus jossa survivalisti voi auttaa tilanteen uhria. Tärkeintä survivalismin toteuttamisessa onkin torjua ajatus "maailmanloppuun" varautumisesta ja pitää yllä positiivinen mieliala niin, että muutkin pääsevät siitä osalliseksi. Survivalisti torjuu kaikenlaisen ihmisvihan, nihilismin, rasismin, äärinationalistisen militarismin ja poliittiset aatteet jotka eivät liity millään tavalla hyvän ja pitkän elämän tavoitteluun varautuen jäämään eloon joka päivä.
Toisin kuin usein luullaan, survivalismi ei ole millään tavalla järjestösidonnaista, survivalistin ei siis tarvitse kuulua mihinkään järjestöön, puolueeseen, kirkkoon tai muuhunkaan järjestäytyneeseen organisaatioon. Useimmat survivalistit toimivat yksin ja edustavat vain itseään olematta sitoutuneita mihinkään aatteeseen tai järjestöön. Survivalismilla ei ole sidonnaisuuksia, se on yksinkertaisesti asenne jota ihminen toteuttaa.