Hattujen sodassa (28.7.1741 - 7.8.1743) Haminan linnoituksen etuvartioasema sijaitsi Mäntlahden alueella, joka tunnetaan nykyisin Syväsillan mäkenä. Murros merkitsi sitä, että alueen puusto oli kaadettu esteeksi ja hidasteeksi siten, että kannot olivat pitkiä ja puiden tyvet kiinni kannoissa. Murros vaikeutti ennen kaikkea ratsuväen etenemistä, jonka merkitys sen ajan sodankäynnissä oli suuri.
Hattujen sodan loppuvaiheessa Ruotsalaisten ylipäälliköllä kenraali Charles Emil Lewenhauptilla oli käytössä noin 17000 miestä ja sen asemat olivat hyvät Armeijan etuvartio oli kaupungin itäpuolella Mäntlahdessa, jossa rantatie kulki meren ja suon välissä kapeaa harjua pitkin joka tarjosi loistavan puolustusaseman. Lisäksi Haminan kaupunki oli sodan aikana linnoitettu ja aseistettu
Venäläisten Ylisotamarsalkka Peter de Lacyllä puolestaan noin 25000 miehen vahvuiset venäläisjoukot jotka hyökkäsivät rajan yli ja etenivät Suurta rantatietä kohti Haminaa. Rajajoen ylitys tapahtui 13.6. ja venäläiset saapuivat 22.6. Ravijoelle.
Tohtori Johann Jacob Lerche mainitsee Mäntlahden pariin otteeseen 1742 päiväkirjassaan. Lerche oli saksalainen lääkäri, joka oli mennyt Venäjän palvelukseen. Hän toimi venäläisten joukkojen ylilääkärinä Suomessa hattujen sodan aikana 1742 ja eteni armeijan mukana Suurella Rantatiellä aina Helsinkiin saakka. Hänen kirjoituksensa ovat välittömän silminnäkijän kuvausta. Hän kertoo marssista rajan yli länteen kylä kylältä ja etenee Mäntlahden maille 25.6.
Kun Venäläisten joukkojen husaarit lähestyivät murrosta, kallioiden alapuolella oli räme, jonka ylitse kulki silta ja tien tukkeeksi oli asetettu espanjalaisia ratsuja. Kaikki olivat sitä mieltä, että murroksen valtaus maksaisi paljon verta, muutamia tuhansia miehiä.
Kun Venäläiset valmistautuivat hyökkäämään Suuren rantatien molemmin puolin asettuneiden ruotsalaisten joukkojen kimppuun. De Lacy oli saanut sotavangeilta tiedon, että ruotsalaisilla oli kallioisessa maastossa tien molemmin puolin rakennelma, joka oli tehty paksuista hirsistä ja varustettu kanuunoilla. Vankien antamien tietojen mukaan ruotsalaiset olivat päättäneet pysäyttää venäläiset tämän varustuksen avulla. Ruotsalaisten määrä arvioitiin Lerchen mukaan 3000 – 4000 mieheksi.
Venäläisten suureksi yllätykseksi Lewenhaupt joukkoineen vetäytyi taistelutta erinomaisesta Mäntlahden etuvartioasemasta jatkaen perääntymistä edelleen polttamastaan Haminasta kohti Porvoota ja Helsinkiä. Helsingissä ruotsalaiset antautuivat ja venäläisillä oli helppo työ vallata koko Suomi. Sota päättyi Turun rauhaan Ruotsin menettäessä alueita etelässä Kymijokeen asti ja niin sanottu vanha Suomi oli kokonaisuudessaan menetetty Venäjälle.