Tämä paja on rakennettu alunperin Mustalleniemelle. Paja siirrettiin suurinpiirtein tälle paikalle ennen sotia. Täällä työskenteli Seppä Eetu eli Eetu Mustaniemi.
Sodan tultua seppäkin joutui lähtemään evakkoon. Saksalaiset polttivat vetaytyessään lähes koko Kuusamon, mutta pajaa ei jostain syystä poltettu. Saksalaisten perässä tulivat Venäläiset, ja he ottivat pajan omaan käyttöönsä.
Sodan päätyttyä, pääsi seppäkin palaamaan kotiin, mutta ei ollut paja paikallaan. Kyläläiset löysivät tutun rakennuksen Toranginahosta, venäläiset olivat pajan sinne siirtäneet. Kyläläiset ottivat ja siirsivät pajan takaisin sinne minne se kuuluikin ja taas pääsi seppä työnsä äärelle tuttuun pajaan. Paja oli muuten ennällaan, mutta ikkunoita venäläiset olivat sepän mielestä hieman suurentaneet. Seppä jatkoi työskentelyyn täällä ja hänen käden jälkensä näkyy vieläkin monessa paikkaa Kuusamossa.
Kuusamolaisten viikatteet ja muut tarvekalut on Seppä Eetu takonut ja huoltanut. Eetun poika Pauli autteli isäänsä pajalla ku kerkisi, hän toimi myös taksimiehenä. Sepän talo on ollut tärkeä paikka paikallisille. Eräs paikallinen muistelee kouluaikojaan: “Kansakoulussa ollessani Mustaniemenkoululla ja tiestö oli rospuutossa (kulkukelvoton) -ei taksiautolla päässyt kotiin, olimme sepän talossa kortteeria. Iltaisin seurattiin Eetun monenmoisia töitä. Eetu osasi tosi hyvin viikatteiden karkaisun, eivät katkenneet herkästi niitettäessä josko osui hakoon tai kiveen.” Monen muunkin koululaisen tehtävä on ollut postiauto pysäyttää ja hakea sepältä viikate tai muu tarvekalu kotiin vietäväksi.
Sepästä kun aika jätti jäi pajakin vähemmälle käytölle, varastona ja kanalana rakennus on ainakin toiminut, kunnes sepän lapsenlapsi päätti että tämä paja pitää entisöidä jälkipolville muistoksi. Ely-keskus rahoitti entisöinnin ja nyt tämä on täällä muistona. Paja on sisältä kaikkine tarvekaluineen seppää vailla oleva valmis sepänpaja.