The largest crater lake in Europe FINAL
European largest crater lake round, we are in the final straight at Pokela. There was once a battle between the Lapps and the Pirkka people. The so-called Pirkka stone (Pirkankivi) is traditionally the place where the goods were left and picked up. Kotkaniemi has also round stone, known as "henriikan-kivi" which was thrown by angry giant. Both on private land.
To get ahead, read the historical section first. After that there is a letter from Lapp Aiki.
Also need a key for a jar:
☼ = 1 ........ ʘ = 2 ....... ϡ = 3 ........ ⸕ = 4 ....... ˄ = 5 ..... ..Ϫ = 6 ....... ↆ = 7 ....... ϴ = 8 ....... ⸨ = 9 ...... ⸡ = 0
When you arrive at the cache DO NOT take the stamp!
History:
When King Maunu became king of Latolukko, the Lapps were an independent nation. Their land consisted of Ostrobothnia, across central Finland to the northern parts of Ladoga. And because Maunu could not get them to the crown, he offered the Lapps a fortune to those who would like toplace them under the Swedish crown. So, in the 1280s, he promised the Tavastians "Pirkka" rightto the Lappish lands. So Maunu confirmed the right of the trade union to collect tax from the Lappish lands and a few decades later Sweden and Novgorod confirmed this in the negotiations at Pähkinäsaari. The lands of the Lapps were divided in two, one for the Karelian corridor and one for the Tavastian.
But to the detriment of the tavastian, almost all the valuable land remained in Novgorod. Not that the forest trade was profitable at that time, or that there was a great deal of grain trade. Fur meant wealth and taxing it meant money. The continuous flow of Lappish wilderness furs to the Novgorod market was a big business.
The Karelians made their tax trips to the lands of the Lapps, thus delivering the fairy products tothe east. The tavastians for their part, saw the Lappish area as their own and did not at all tolerate Karelian ownership, but wanted to supply fur to the west of Gotland. The Lapps tried to act in the meantime, taking advantage of the shops for their own benefit.
In the end, the Lapps joined Novgorod and the Karelians for their own benefit. In this context, it should be noted that Karelia has very little tradition of battles and fighting with the Lapps, which may indicate that the encounter between the Karelians and the Lapps was a relatively peaceful process. This was not acceptable to the people of Tavastian, which is why Matti Kurki committed a very bloody genocide against the Lapps. He sought to destroy the settlement that was in Novgorod's ally relationship. The intention was to force the Lapps to trade only through the Tavastian. It is natural that a man or a group of men who made Sweden such a great service that made the Lapps taxable to the king and made it difficult for the Novgorodian invaders to gain great popularity in the king's eyes. This reputation should also have been boosted by the fact that the Kurki are said to have converted to Christianity at a very early stage. In the 12th century Christianity also meant a relationship of obedience to Sweden. In this way Kurki were at the forefront of the whole nation.
What is more likely the differences between the Tavastian and the Novgorodians in the 12th century stem precisely from this Lappish 'tax' right: who was entitled to remedy the high profits of the fur trade. German Hansa traders, whose trade was long disturbed by the Novgorod and Swedish enemies, were guaranteed free trade on Pähkinäsaari 12.8. 1323, the so-called "eternal peace", when the administrative means allowed the people of Tavastioan to continue to tax.
The Lappish population fled to the north but did not escape their persecutors for centuries. It was not until the 16th century that the Tavastian court was abolished to tax the Lapps, which also deprived the source of income for the Tavastian people.
The name birckarlar 'Pirkkalaiset' is a variety of speculations and theories, but it has been shown most strongly to be associated with these rights and their confirmation as a kind of administrative system different from the crown system.
The name birckarl, plural birckarlar is followed by the Swedish word Karl, karlar, 'man, free peasant'. The designation begins with the term 'Birk' which used to refer to old Scandinavian case law, which originally meant "special law", a separate legal application from prevailing case law. Birkarlar were thus a closed class of taxpayers.
There is a text at sacrificial stone on Pyhävuori and Matti Kurki is the hero in the Book of Our Land (1857 by Sakari Topelius).
HERE AIKI'S EARLY LETTER TO THE BROTHER :
1622 15.7.
I hope this letter reaches you, I could barely scratch it. When you get this, be careful. You are exactly where my friend Olja brought you. I will be afraid of you if this letter is found from you. These settlers have been friendly, but there are people moving around; not everyone can be trusted. This trip I have seen hunger and thirst, but here I've got something. Here the scenery has changed, there is no more. You see a big sand field in front of you, don't go there, there's just trash.
I'll tell you the safe route to the cache where I hide something your belongings. My escape was difficult and I do not think I will survive, my exploiters will not give mercy.
Oh Miskal, Do you remember when I taught you to shoot with the foot bow down there. It was around noon that the newcomers had assembled and erected a commemorative magazine. Bend it out like water, just in that direction. You arrive at the signstone, after which many old skinned men stand guard and look over to the tax-stone, where we had to give up many skins. Maybe you see it, maybe you don't, but I'm going to circle you from there.
But pass the guards until you come to a forgotten place. I no longer see the bird of prey hanging over the lake or my mother at our old place on the cape. Oh Miskal, those days are gone when we were fishing care free on the beach. You would have wanted to go see the giant's sledgehammer but no the place is already there for others. You can't go there.
Take the sunrise towards the birch forest, get to the hard ground its easier for you to walk. Log cutter lives nearby and has a gray warehouse full. After the bends, you can keep up the pace because no one knows where the wind is going. Do not stop even if the two door provides shelter, dawn on you to guide.
Oh Miskal, do you remember where I lost my cap? The one my father brought from Karelia? Do you remember the young aspen on whose branch I threw it? That same aspen is still upright, slightly grown and firm. The newcomers have hit it with a pile, in the midst of their ravages and still on both sides. There, under the protection of that aspen, I put you a message that only you know. Remember my brother, the patterns we used to communicate back then as a child. I trust you will remember! When you get to the cache, remember me, with my own hands I did it for you.
Goodbye, Miskal, my brother!
Aiki
En Pirkkala stone on the edge of Riihelä farm field and oval Henriikankivi stone in Kotkaniemi.
Fi Pirkkalaistenkivi Riihelän tilan pellon laidalla ja soikea Henriikankivi Kotkaniemessä.
En There is a text at sacrificial stone on Pyhävuori and Matti Kurki is the hero in the Book of Our Land (1857 by Sakari Topelius).
Fi Pyhävuorella on Uhrikiven luona teksti, ja Maamme-kirjassa (1857 Sakari Topelius) Matti Kurki on sankarina.
Euroopan suurin kraatterijärvi FINAL
Euroopan suurin kraatterijärvi ympäri -kierroksella olemme loppusuoralla Pokelassa. Näillä mailla on aikanaan käyty taistelu lappalaisten ja pirkkalaisten välillä. Ns pirkkalaiskiven (tai pirkankivi) on perimätiedon mukaan paikka, johon jätettiin tavara ja josta se noudettiin. Kotkaniemessä on myös Henriikan-kivenä tunnettu "jättiläisen" suutuspäissään Lakeaharjulta heittämä pyöreä murikka. Molemmat yksityismaalla.
'Jotta pääset eteenpäin, lue ensin historiallinen osuus. Sen jälkeen on kirje lappalaiselta Aikilta. Tarvitset myös avaimen purkilla:
☼= 1........ʘ = 2.......ϡ = 3........⸕ = 4.......˄ = 5.......Ϫ = 6.......ↆ = 7.......ϴ = 8.......⸨ = 9......⸡ = 0
Kun saavut kätkölle ÄLÄ OTA LEIMASINTA MUKAASI!
Historia:
Kuningas Maunu Latolukon kuninkaaksi tullessa olivat lappalaiset itsenäistä kansaa. Heidän maansa käsitti Pohjanmaalta, Keski-Suomen yli Laatokan pohjois-osiin asti. Ja koska Maunu ei voinut heitä kruunun puolelle saada, niin hän tarjosi lappalaisia omaisuudeksi niille, jotka tahtoisivat saattaa heidät Ruotsin kruunun alle. Niimpä hän 1280-luvulla lupasi hämäläisille "Pirkka"-oikeuden lappalaisten maihin. Maunu siis vahvisti pirkkaliiton oikeuden veron keräämiseen lappalaisten mailta ja muutama vuosikymmen myöhemmin Ruotsi ja Novgorod vahvistivat tämän Pähkinäsaaren neuvotteluissa. Pähkinäsaaren rajassa jaettiin lappalaisten maat kahtia, toinen karjalaisten käytäväksi ja toinen hämäläisille.
Mutta hämäläisten harmiksi lähes kaikki arvokas maa jäi Novgorodille. Ei niin että metsäkaupat olisivat olleet tuottoisat siihen aikaan tai viljasta olisi käyty suurtakin kauppaa, ei vaan turkikset merkitsivät vaurautta ja niiden verottaminen merkitsi rahaa. Lappalaisten erämaiden turkisten jatkuva virta Novgorodin markkinoille oli suurta liiketoimintaa.
Karjalaiset suorittivat verotusretkiään lappalaisten maille, ja toimittivat näin sadut tuotteet itään. Hämäläiset puolestaan näkivät lappalaisten alueen omanaan, eivätkä lainkaan suvainneet karjalaisten omistushaluja, vaan halusivat toimittaa turkikset länteen Gotlantiin. Lappalaiset koettivat toimia tässä välissä, ottaen kaupoista oman hyötynsä.
Lopulta lappalaiset omien etujensa vuoksi liittyivät Novgorodiin ja karjalaisiin. Huomioitakoon tässä yhteydessä, että Karjalassa on hyvin vähän perimätietoja kahakoista ja taisteluista lappalaisten kanssa, mikä voi olla osoituksena siitä, että karjalaisten ja lappalaisten kohtaaminen oli suhteellisen rauhanomainen prosessi. Tätä eivät hämäläiset voineet hyväksyä ja siksi Matti Kurjen toimesta suoritettiin erittäin verinen kansanmurha lappalaisia kohtaan. Hän pyrki tuhoamaan asutuksen joka oli Novgorodin liittolaissuhteessa. Tarkoituksena oli pakottaa lappalaiset käymään kauppaa vain hämäläisten kautta.On luonnollista, että mies tai joukko miehiä, jotka tekivät Ruotsille niin suuren palveluksen, että saattoivat lappalaiset veronalaisiksi kuninkaalle ja vaikeuttivat novgorodilaisten hyökkäilyä, pääsi suureen suosioon kuninkaan silmissä. Hyvää mainetta lienee lisännyt vielä sekin, että Kurkien sanotaan kääntyneen Kristinuskoon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 1200-luvulla Kristinusko merkitsi samalla kuuliaisuussuhdetta Ruotsiin. Näin Kurjet pääsivät koko valtakunnan eturiviin.
Mitä todennäköisemmin hämäläisten ja novgorodilaisten erimielisyydet 1200-luvulla juontuvat nimenomaan tähän lappalaisten 'vero' oikeuteen: kenellä oli oikeus korjata turkiskaupan suuret tuotot. Saksalaisille Hansa-kauppiaille, joiden elinkeinoa Novgorodin ja Ruotsin vihollisuudet olivat pitkään häirinneet, taattiin kaupan vapaus Pähkinäsaaressa12.8. 1323, ns ”ikuinen rauha”, jolloin hallinnollisin keinoin pirkkalaiset sai jatkaa verottamista.
Lappalainen väestö pakeni pohjoiseen, mutta ei sielläkään päässyt vainoojiaan pakoon vuosisatoihin. Vasta 1600-luvulla kun hämäläisten pirkka-oikeus verottaa lappalaisia poistettiin, jolloin myös pirkkalaisten tulonlähde ehtyi.
Nimityksen birckarlar 'pirkkalaiset', on monenlaista arvailua ja teoriaa, mutta vahvimmin sen on osoitettu kytkeytyvän juuri kyseisiin oikeuksiin ja niiden vahvistamiseen eräänlaisena kruunun vallitsevasta järjestelmästä poikkeavana, hallinnollisena järjestelmänä. Nimityksessä birckarl, monikko birckarlar, on loppuosana ruotsin sana karl, karlar, 'mies, vapaa talonpoika'. Nimityksen alkuosana on vanhaan skandinaaviseen oikeuskäytäntöön kuulunut termi birk, joka tarkoitti alunperin 'erityisoikeutta', vallitsevasta oikeuskäytännöstä erillistä oikeussovellutusta. Birkarlar olivat siis suljettu verottajaetupiiri.
TÄSSÄ AIKIN KIRJE VELJELLEEN:
1622 15.7.
Toivon että tämä kirje tavoittaa sinut, sain sen raapustettua vaivoin. Kun saat tämän, tarkkaa tarkoin. Olet juuri siinä, mihin ystäväni Olja sinut toi. Pelkään puolestasi, jos tämä kirje sinulta tavataan. Nämä uudisasukkaat ovat olleet ystävällisiä, mutta seudulla liikkuu väkeä; kaikkiin ei voi luottaa. Tällä retkelläni olen nähnyt nälkää ja janoa, mutta täällä olen saanut jotain. Täällä maisemat ovat muuttuneet, entistä ei enää ole. Näet edessäsi isoon hiekkakentän, älä mene sinne, siellä on vain roskaväkeä.
Kerron sinulle turvallisen reitin kätkölle, johon piilotin sinulle kuuluvan. Pakomatkani oli vaikea, enkä usko selviäväni hengissä, riistäjäni eivät anna armoa.
Voi Miskal, muistatko kun opetin sinut ampumaan jalkajousella siinä alhaalla. Juuri siinä keskipäivän suunnalla, uudistilalliset ovat kasanneet ja pystyttäneet muistolehdon. Kaarra siitä pakoveden lailla, juuri siihen suuntaan. Saavut merkkikivelle, jonka perässä monta vanhaa raihnaista miestä seisoo vartiossa ja katsoo vainion yli vero-kivelle, jossa monta nahkaa jouduimme luovuttamaan. Ehkä näet sen, ehkä et, mutta kierrätän sinut kaukaa siltä.
Mutta ohita vartijat, kunnes tulet unohdetulle paikalle. En enää näe petolinnun kaartuvan järven yllä, en äitiäni vanhalla paikallamme niemessä. Voi Miskal, menneet on ne ajat kun huolettomina saimme rannassa kalastaa. Olisit varmasti halunnut käydä Jättiläisen moukaria katsomassa, mutta ei, paikka on jo toisten. Sinne et voi mennä.
Kulje auringonnousuun kohti koivikkoa, pääset kovalle pohjalle ja sinun on helpompi kulkea. Halonhakkaaja asuu lähellä, hänellä on harmaa varasto täynnä. Mutkien jälkeen saat pitää vauhtia, sillä kukaan ei tiedä mistä päin tuuli riepottaa. Älä pysähdy vaikka kaksiovinen antaisi suojaa, aamunkoi sinua ohjatkoon.
Voi Miskal, muistatko missä kadotin lakkini? Sen jonka isäni toi karjalasta? Muistatko sen nuoren haavan, jonka oksalle sen heitin? Se sama haapa on edelleen pystyssä, hiukan kasvanut ja vankistunut. Uudistilalliset ovat siihen paalun iskeneet, niiden havinoiden keskelle ja vielä nauhat molemmin puolin. Siinä, sen haavan kainalon suojaan laitoin sinulle viestin, jonka vain sinä tiedät. Muistathan veliseni, ne kuviot joilla viestittelimme silloin lapsena. Luotan siihen että muistat! Kun saavut kätkölle, muista minua, omin käsin sen sinulle tein.
Jää hyvästi, Miskal, veljeni!
Aiki