Muistatko vielä ensimmäisen oman autosi? Tai jonkun kaverin oman ensiauton? Itselleni se oli Saab 900c – viimeinen kaasutinkonemalli, juhlamalli keskuslukituksella ja muilla herkuilla varustettuna. Kätkön nimeksi kuitenkin valitsin ehkä teemaan sopivamman, Fiat 127:n – tuon useammallakin kaverillani olleen pienen tilaihmeen, joka ruostetta ja sähkövikoja uhmaten vei käyttäjänsä perille, useimmiten. Nämä kulkuvälineet jättävät meihin usein sympaattisen muiston vikoineen ja puutteineen, mutta ne ovat samalla usein mullistaneet maailman antamalla liikkumisen vapauden. Itselleni matkanteko on yksi elämän metafora. En pyydä olla perillä, vaan matka on se mun määränpää. Uudet maisemat viehättävät ja samalla antavat tunteen eteenpäin kulkemisesta. Uusien maisemien näkeminen ei vaadi useinkaan matkustamista kaukomaille, vaan ihan lähiseutujenkin koluaminen uusin silmin voi avata jotain sellaista, mikä on jäänyt piiloon. Nykyiset autot vain tarjoavat usein liiankin mukavaa matkustamista. Autoissa on tehoa niin, että ohituksiin ei juuri tarvitse vaihtaa vaihteita ja ne kulkevat muutekin kuin junat, hyvä jos välillä tarvitsee vähän ohjata – kaistavahti pitää huolta ajolinjasta ja vakionopeudensäädin tutkineen vauhdista ja riittävästä etäisyydestä edellä ajavaan. Audiojärjestelmät puuduttavat loputkin hermostosta vaivattomalla musiikin suoratoistolla. Musiikin, joka on vieläpä ylituotettu kaikella tavalla harmittomaksi ja nopeasti sulavaksi. Tylsää vai mitä? Fiatin pienet kapeat renkaat ja tehostamaton ohjaus vaativat jatkuvaa työntekoa ja kasettisoittimella pystyi ehkä soittamaan musiikkia, mutta mistään satunnaistoistoista tai laajoista soittolistoista oli turha haaveilla. Matkanteon pitää tuntua jossain ollakseen oikeaa matkantekoa. Musiikin tuottajaakin tuli ikävä siinä kohtaa, kun ei jaksanut kuunnella enää viidettätoista kertaa live-levyltä äänitettyä versiota lempparibiisistä, jossa päähuomio oli kitaristin happopäissään soittamassa kymmenen minuutin kitarasoolossa, joka määritteli joka toistokerta uudelleen tekotaiteellisen paskan rajat.
Tämä reissu alkaa pienellä nojatuolimatkalla, jonka voi tehdä oman tietokoneen äärellä ja lopulta, mikäli hyvin käy, pääset tekemään oikeaa matkaa ja sen päätepisteessä odottaa kätköpaikka. Mutta sitä ennen sinun tarvitsee suorittaa muutama taival virtuaalisesti tai oikeasti matkustaen. Googlen maps ja Street view on siitä kätevä väline, että sen avulla voi matkustaa ties missä, ja pienellä mielikuvituksen käytöllä saa fiiliksen kuin itse ajaisi autoa tai moottoripyörää tietä pitkin. Googlen kuvissa on usein kevät ja kirkas auringonpaiste. Eikö kuulostakin lupaavalta? Voit toki ajaa reitit oikeasti läpi autolla tai jollain muulla kulkineella, jos haluat.
Siispä kulje annettuja teitä pitkin ja seuraa maisemia tarkasti. Annetut tehtävät ratkaisemalla saat muodostettua koordinaatit, josta löydät varsinaiset kätköpaikan. Pistä kone käyntiin, älä unohda käsikäyttöistä ryyppyä tai siis rikastinta, jos tämä asia pitää luntata jostain tekniikan sanakirjasta, ja Deep Purplen kotiäänitetty c-kasetti soittimeen. Let's go!
*******************
Alkupiste vie sinut Kehä III:n varrelle. Huom ja huom: Alkupisteen tarkoissa koordinaateissa ei ole mitään eikä siinä ole missään tapauksessa syytä jalkautua. Aja Kehä III:a länteen päin kunnes saavut Gunnarlantien risteykseen. Oman nuoruuteni päivät asuin Pohjois-Espoossa, joten lähdetään tästä oikealle ja Gunnarlantietä pohjoiseen. Tällä seuraavalla pätkällä olen käynyt ottamassa tuntumaan jokaiseen omistamaani moottoriajoneuvoon alkaen Honda Monkeystä päättyen nykyisiin autoon ja moottoripyörään. Ajele kaikessa rauhassa Oittaan risteykseen asti. Risteyksessä Oittaan suuntaan on mustapohjainen kyltti, jonka näkee oikeastaan vasta risteyksen kohdalla. Kyltissä on Espoon logo ja yhdyssana sekä suomeksi että ruotsiksi ja sanoissa on kirjaimia A kappaletta molemmilla kielillä.
Jatka matkaa Gunnarlantietä eteenpäin. Saavut Kellonummen hautausmaan risteykseen. Kellonummen suuntaan alkaa aluenopeusrajoitus, jossa kyltissä on numerot BC. Tämä suunta ei kuitenkaan varmasti houkuttele ketään, joten jatka edelleen Gunnarlantietä eteenpäin. Muutaman kilometrin päässä, Pirttimäen tienhaarassa on tien varressa osoite/talonnumero DEF - mustilla numeroilla valkoisella pohjalla. Pirttimäessä on vietetty mukavia hetkiä silloin ja myös tällöin. Voit käydä vaikka kahvitauolla paikan mukavassa kahvilassa tai keitä omassa keittimessäsi. Mutta kun siltä tuntuu, jatka matkaa eteenpäin. Saapuessasi hetken ajon jälkeen Velskolantien risteykseen, niin jatka tästä Bodomin suuntaan. Mutta; jossain kohtaa matkaa on hyvä vilkaista taaksepäin ja miettiä mistä on tullut ja miten pitkälle on päässyt. Tässä kohtaa se on helppoa – katso risteyksessä oikealle ja poimi kyltistä talteen kilometrimäärä G suuntaan Bemböle.
Ehkä reilun kilometrin ajon jälkeen saavut risteykseen, jossa on vasemmalle kyltti Röylä. Hetken ajettuasi Röylän suuntaan näet kaksi liikennemerkkiä päällekkäin. Ylempänä varoitus mutkittelevasta tiestä, mikä ainakin motoristeille on yleensä lupaus hauskuudesta, sekä kapenevan tien merkki. Siihen on lisäkilpi kavennuksen metrimäärästä, mikä olkoon H,I. Ei muuta kuin kaasua, mitä nyt neljänkympin rajoitusalueella kehtaa ajaa. Silloin joskus kovempaa (ei kai ysärillä ollut neljänkympin rajoituksia muualla kuin kaupunkien keskustoissa, ei ainakaan Pohjois-Espoossa) ja nykyisin ehkä rauhallisemmin, kun rikesakkokin on kuulemma 140 euroa, vai onko enemmänkin pienillä rajoituksilla.
Aja kaikessa rauhassa aina sellaiseen risteykseen asti, jossa pääsee kääntymään vasempaan Lahnukseen sekä oikealle takaisin Kehä III:lle. Käännytään vasempaan, mutta poimi kuitenkin kyltistä numerot Lahnus J ja Kehä III K. Matkan varrella peltoaukeiden jälkeen ajat Lahnuksen koulun ohi. Tässä koulussa minä lusin luokat 1-4. Paikasta ei voi erehtyä – Valtava laitosmainen koulu ja vieressä henkilökunnan asuinrakennus – keskellä metsää. En keksi tästä mitään vihjettä, joten eteenpäin. Päädyt lopulta Vihdintien risteykseen. Tästä pääsee kaikkiin pääilmansuuntiin eli Vihtiin, Klaukkalaan ja Helsinkiin. Varmaan siksi siinä sijaitsee paikkakunnan viimeiseksi jäänyt huoltoasema Lahnuksen Shell. Minun nuoruudessani niitä oli ainakin kolme, mutta ehkä tämä Shell oli niistä kaikista tutuin, jonka pihassa notkuttiin jo yläasteaikoina, kun ei innostanut istua koulun penkillä. Helmisimpukan rahtaripihvi toi vaihtelua kouluruokaan ja pihalla jutusteltiin rekkakuskien kanssa, jotka silloin edustivat jonkinlaista tosimiehen mallia. Voit käydä Shellillä kahvilla ja vaihtaa kuulumiset nykyisten mopopoikien kanssa. Paikan vihjeen saat risteyksen tienviitoista, tästä paikastahan on Vihtiin miinus Helsinkiin L km. Kauas ei ole aina pitkä matka.
Jatka matkaasi Helsingin suuntaan kohti Kalajärven taajamaa. Pidä vauhtisi kurissa sillä juuri koulun kohdalla on nopeusvalvontakamera. Tämä koulu oli allekirjoittaneen yläaste sekä myös lukio, jotka kylläkään nykyisin enää ei ole olemassa. Koulu on kuitenkin paikallaan ja myös saanut lisätiloja laajannuksien myötä. Koulun jälkeen näkyvä valkoinen rakennus oli vielä 1990-luvun alkaessa ruokakauppa, Arin Valinta, joka taisi silloisen laman myötä mennä konkurssiin. Rakennuksessa toimii nykyisin moottoripyöräliike. Aikaisemmin tie Niipperiin kääntyi heti kaupan jälkeen oikealle, mutta liittymä on siirretty turvallisuussyistä muutama sata metriä eteenpäin. Eli siis jatka matkaa hieman, vilkku oikealle ja kännös kohti Niipperiä. Jatka matkaa parisataa metriä, kunnes vasemmalle kääntyy i-kirjaimella alkava tie. Tien suomenkielisessä nimessä on MN kpl kirjaimia. Mutta ei käännytä sinne, vaan jatketaan Niipperintietä eteenpäin. Tien varrella ei sinänsä ole kauheasti mitään mielenkiintoista ja vauhdin ilotkin on kuohittu 40 km/h -rajoituksella.
Saapuessasi Niipperin koulun kohdalle (joka nykyisin on jo purettu) ole tarkkana. Tässä paikassa on liikennevalot. Aja liikennevaloista tasan 350 metriä eteenpäin ja olet Lammin kaupan kohdalla (niin, tämäkin on jo nykyisin purettu). Lammin kaupan tontti on siis vasemmalla puolella ja oikealla puolella on postilaatikko, jossa on numerot OP. Jatka matkaasi tästä Kehä III:lle asti. Voit ajaa Juvanmalmin kautta tai sitten Koskelon kautta, ei väliä, sillä vihjeitä ei tule enää. Tästä ei ole enää kovin pitkä matka kätkön loppupisteelle....
Voit hakea kätköpurkin loppupisteeltä, jonka koordinaatit ovat muotoa
N 60/QR.STU
E 024/VW.XYZ
Ja jossa...
A-(2*B)=Q
B-C=R
(D*B)+(E*B)=S
(G-(2*E))=T
F+7=U
H-1-I=V
(J*K)/9=W
L-M=X
N+(2*O)=Y
P-N=Z
Onnea etsintöihin!
Kätkörasia on aika pieni, joten ei ole oikein tilaa kulkijoille tai vaihtareille, korkeintaan parille kauniille liftarille :)