Suotyypit
Suomalainen myös soiden luokitteluun käytettävä kasvupaikkatekijöihin perustuva metsätyyppien luokitus, metsätyyppioppi, perustuu Aimo Kaarlo Cajanderin 1909–1949muodostamaan järjestelmään, jossa maanperän rakenne, sen ravinteisuus, kosteus- ja lämpötilaolosuhteilla katsotaan olevan keskeinen merkitys kasviyhdyskuntien rakenteen määräytymisessä. Luokittelu poikkeaa eurooppalaisista ja pohjoismaisista luokituksista.
Suotyypit luokitellaan useimmiten putkilokasvien perusteella, mutta tarkempi määritys tapahtuu sammalten perusteella.
Suot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin myös sen mukaan, saavatko ne vetensä maaperästä vai sateesta. Minerotrofisiksi soiksi kutsutaan niitä soita, joilla on kosketus pohjaveteen mineraalimaiden kautta. Kun turpeen muodostus jatkuu, yhteys pohjaveteen saattaa kadota ja suo saa veden sen jälkeen sateesta. Silloin kyseessä ombrotrofinen suo.Ombotrofiset suot ovat aina happamia, mutta minetrofiset suot voidaan vielä ryhmitellä tarkempiin ryhmiin pH:n mukaan. Minetrofisilla soilla lajimäärien vaihtelu on suurta: pH:ltaan neutraaleilla soilla on esimerkiksi putkilokasveja viisi kertaa enemmän kuin happamammilla ja myös uhanalaisten kasvien määrä on suurempi.
Suot ovat Suomen monimuotoisin ekosysteemi: on olemassa paljon erilaisia suotyyppejä, joille on yhteistä oikeastaan vain maaperän märkyys. Euroopassa suoluonto on monimuotoisin Suomessa ja Venäjällä. Suot ryhmitellään Suomessa kasvillisuuden mukaan erilaisiin tyyppeihin. Erilaisia kasvupaikkatyyppien yhdistelmiä on yli sata erilaista.
Metsäntutkimuslaitos luokittelee suot kolmeen päätyyppiin: korpi, räme ja avosuot (neva ja letto). Näille päätyypeille on lukuisia lisämääreitä. Korvet ja rämeet jaetaan edelleen aitoihin ja sekatyyppeihin jotka ovat puustoisen ja avosuon yhdistelmiä.
Esimerkiksi Skotlannissa on paljon maailmanlaajuisesti harvinaisia soita, joita kutsutaan nimellä blanket bogs (suomeksi peittosuo), joita on ehdotettu jopa Unesconmaailmanperintöluetteloon. Kyseisillä soilla on erittäin vetistä turvetta, jossa kasvaa esimerkiksi rahkasammalia, harvinaisia suo-orkideoja ja kääpiöpensaita; lisäksi lintulajisto on runsas. Samanlaista suotyyppiä esiintyy myös ainakin Argentiinassa ja Uudessa-Seelannissa.
Suomi on suoalaltaan maailman kuudenneksi soisin maa. Arviot suopinta-alasta vaihtelevat kuitenkin lähteittäin. Suomessa on geologista suota noin 5,1 miljoonaa hehtaaria (15 %) ja metsätieteellistä suota noin 8,9 miljoonaa hehtaaria (26 %), eniten Pohjois-Suomessa ja vedenjakajien seudulla. Suomessa suota on jäljellä kolmasosa alkuperäisestä laajuudesta. Useimpien muiden arvioiden mukaan kuitenkin suoala on 9,3–10,4 miljoonaa hehtaaria, mikä on Suomen koko pinta-alasta ilman merialueita noin 26 % ja maa-alasta 29 %.
Aineisto wikipedia.