Purkille pääsee toistaiseksi autolla.
Pitemmittä puheitta, saanen esitellä;
Hänen Korkeutensa Javier.
Olipa kerran lauma kissalapsia, kaksi narttua ja kaksi kollia. Heidän kirjava emonsa rakastui erääseen kulmakunnan kolliin ja jäi ajan myötä rakkaansa luokse asumaan. Oranssivalkoinen isä ja kirjava äiti, voi millaisia heidän lapsistaan tulikaan! Siinä pienessä kasassa oli aivan sekaisinsa kirjavaa, kaksiväristä, palleroista ja pelokasta. Yksi kuitenkin erosi pentueensa sisaruksista erikoisella tavalla. Javier [Havie:r], joka oli nimestään huolimatta tyttö, omasi nimittäin pikimustan pitkäkarvaisen turkin. Lapset kasvoivat, vaikkakin valitettavasti syksyllä joukkoon kuului enää kolme. Kevääseen mennessä jotain oli kuitenkin tullut ilmi: rakkaan karvakasamme turkki vaihtoi väriä.
Tässä vaiheessa joku saattaa ajatella: "Aaaa, jälleen yksi tarina." Tämänkertainen kertomukseni on kuitenkin totisinta totta. Mikäli olet ikinä nähnyt pikimustaa kissaa, voinet tietää, että kirkkaassa auringonvalossa se näyttää kahvinruskealta. Jossain vaiheessa Javier muuttuikin oikeasti kahvinruskeaksi. Ja siitä edelleen vaaleammaksi. Kun Hänen korkeutensa majesteetilliset pöksyt olivat harmaantuneet, alkoi muutos takaisin päin. Kesällä mustunut kissalapsi vietti syksyn mustana, ja talvea kohden mentäessä aloitti jälleen kerran vaalenemisen hännänpäästä aalkaen.
Syitä tähän mielenkiintoiseen erikoisuuteen ei ole tiedossa. Arvailuja on heitetty ilmoille niin yksinkertaisesta asiasta kuin turkin luontaisesta uusiutumisesta aina sukupuussa keikkuneeseen kameleonttiin. Karvainen ystävämme ei itse asiaa viitsinyt meille valaista sen paremmin kuin emonsa Vinskikään. (Mainittakoon tosin, että Hänen Majesteetillaan Vinskillä oli tapana rääkyä kovaäänisesti, joten tämä saattaa johtua pelkästään ihmisten aivokapasiteetin riittämättömyydestä moisen kielen täydelliseen ymmärtämiseen.)
Espanjalaisen nimensä mukaisesti Javi oli hyvin tulisieluinen tapaus. Siinä rytäkässä saivat velipojatkin kovaa kyytiä, kun sisko keksi ryhtyä painimaan. Tv-hahmo Javier Espositon mukaan nimetty kissaneiti toimi mielellään pesupalveluna veljilleen Lukelle (Star Warsin Luke Skywalkerin mukaan) ja Honeylle, varsinkin kunnon pohojalaasen painin lomassa. Samasta kasasta muiden perheenjäsenten kanssa Hänen Majesteettiaan kuitenkin harvemmin löysi, vaikkakin nukkuminen kuului hänen mielipuuhiinsa. Talven tullen ikioman ihmisen syli oli mukavan lämmin paikka moiseen hommaan. Vieraisiin ihmisiin rakas karvakasamme suhtautuikin suopeasti, joskin ainoastaan oman ihmisen esittelemät vieraat olivat tarpeeksi turvallisia lähempään tutustumiseen. Toiset kissat taas olivat asia erikseen. Moni kulmakunnan anturajalka on saanut maistaa Javin pippurisia murinoita. Tuttuja ja rauhallisesti käyttäytyviä koiria ei myöskään tarvinnut pelätä, kunhan he eivät nyt aivan kylkeen kiinni käyneet kyhnyttämään. Näin kuuluu tarina Javierista. Valitettavasti Hänen Kuninkaallisesta Pörröisyydestään on jo aika jättänyt, joten olkoon tämä kätkö Hänen muistonaan ja kunnioituksenaan