Ensin Lissu ajatteli, että murjottakoon mies tovin omissa oloissaan, mutta kun aikaa kului, eikä miehestä mitään kuulunut, alkoi hän huolestua. Ja niin alkoi Lissu kulkea pitkin ja poikin tuttuja reittejä Arskaa huhuillen. Lissu vaipui muistoihin, ja mieleen tupsahtivat ne kerrat, kun hän Arskan kanssa nuorempana oli kulkenut näissä metsissä. Täällä me silloin kuljimme, marjaämpärit mukana. Marjasaalis jäi niukaksi, mutta kummasti metsäretken muistelu sai Lissun mielialan nousemaan. Olisiko näillä mättäillä viivähdetty tovi jos toinenkin? Toiveikkaana ympärilleen katsellen Lissu pyörii paikalla, mutta kadonneesta miehestä ei näy jälkeäkään. Toiveikkuus alkaa jo kadota huolen alle. Porukalla ja yksin on miestä haettu, ja nyt on jälleen Lissu yksin etsimässä. Jos sittenkin on jotain pahaa miehelle tapahtunut, ei hän ennen näin pitkiä pätkiä ole viipynyt murjottamassa. Vai mitenkäs se olikaan silloin kun lapset olivat pieniä?