Kirjan . tarina alkaa lyhyellä prologilla, jossa Nora-niminen nainen tekee väkivaltaa kuolemankauhusta vääntelehtivälle miehelle. Seuraavaksi Nora itse löydetään aamuvarhain lehmälaitumelta kuolleena.
Hänet on pudotettu alas kalliojyrkänteeltä kädet nippusiteellä selän taakse sidottuina. Itsemurha ei näytä mahdolliselta vaihtoehdolta. Jo löytöpaikalla poliisit huomaavat, että Noran jalkapohjiin on tatuoitu jokin koodi. Pian selviää, että kyseessä ovat koordinaatit, jotka johdattavat tutkijat ensimmäisen geokätkön luo.
Geokätköilyllä on tärkeä osuus juonessa. Ovela murhaaja jättää kätköihin kammottavia vihjeitä aina seuraavasta uhrista. Beatrice ei ole kuullutkaan tästä nykyaikaisesta harrastuksesta, mutta onneksi poliisilaitokselta löytyy alaa harrastanutkin työntekijä. Alkaa kilpajuoksu yhä murhanhimoisemmaksi ja julmemmaksi muuttuvaa tekijää vastaan. Lisäkierrettä tapaukseen tuo se, että Omistajaksi kutsuttu murhaaja on valinnut Beatricen henkilökohtaiseksi vastapelurikseen tässä kammottavassa pelissä. Uhreilla ei tunnu olevan mitään yhteistä.
Valitseeko Omistaja heidät umpimähkään, vai jääkö poliiseilta sittenkin jotain ratkaisevaa huomaamatta? Hieman kliseisesti Beatricen pomo on vihamielinen sovinisti, joka suosii Bean miespuolista työparia näkyvästi ja kärkkyy tilaisuutta päästä naisalaisestaan eroon. Beatricella on kaksi pienehköä lasta ja menossa riitainen avioero. Exällä on tapana soittaa kiukkuisia puheluja keskellä yötäkin. Kotiasiat ovat siis kaikkea muuta kuin reilassa.
Lisäksi Bealla tuntuu olevan menneisyydessään synkkä salaisuus, josta eivät edes lähimmät työtoverit tiedä, mutta josta Omistajalla tuntuu olevan liiankin tarkat tiedot. Kaikkia näitä ongelmia Beatrice pakenee tekemällä entistä enemmän töitä, mikä vain enimmältään pahentaa ongelmia.
